Syksyn pimeimmän ajan valopilkku syttyy tämän viikon lopulla, kun taistelu jääpallon Suomen mestaruudesta jälleen pyörähtää käyntiin. Nykyisin jo vakiintunut leuto ja kostea talvikauden ilmasto asettaa omat haasteensa pillerin pyörittäjille. Kaikeksi onneksi jääpalloilijat ovat sitkeää sakkia niin Stadissa kuin muuallakin Suomessa. Oranssi pallo saa edelleen kyytiä, olivat olosuhteet kuinka hankalat tahansa!

Pettymyksen jälkeen eteenpäin

Viime kauteen HIFK lähti ainoastaan mestaruus mielessään. Joukkuetta oli vahvistettu keväästä 2007, jolloin punapaidoille ripustettiin SM-hopeamitalit kaulaan. Lisäksi alkamassa oli sekä suomalaisen että IFK-laisen jääpallon satavuotisjuhlakausi, joka huipentuisi Helsingissä pelattavaan SM-loppuotteluun. Alkukaudesta kaikki näyttikin vielä lupaavalta. Vähitellen punakone kuitenkin hyytyi ja ratkaisupelien lähestyessä se leikkasi kokonaan kiinni. IFK:n kausi päättyi puolivälieriin.

Viimeiseksi jääneen Narukerä-ottelun jälkeen IFK:ta valmentanut Timo Partanen kuvaili tilannetta sanoilla "täydellinen katastrofi". Pettymys oli epäilemättä suurin mitä punapaitojen leirissä tällä vuosituhannella on koettu, sillä odotuksissa oli jotakin aivan muuta. Niinpä ei olekaan mikään ihme että IFK:n valmennusosasto uudistettiin. Partanen ja Tomi Lavi siirtyivät syrjään. Uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin peräti kolmen vuoden sopimuksella Ari Kukkonen, jonka assistenttina toimii vanha tuttu Petri Laakso.

Viime kevääseen pelaajauransa lopettanut 41-vuotias Kukkonen tuntee hyvin sekä IFK:n että Bandyliigan metkut. Hän edusti punapaitoja seitsemän vuoden ajan, viimeksi kaudella 2003-04. Jääpalloliigassa Kukkonen pelasi yhteensä 19 kautta voittaen kaksi Suomen mestaruutta Botnian paidassa. Myös Porvoon Akilles sekä ruotsalainen Oxelösunds IK tulivat miehelle pelaajauran aikana tutuiksi. Nyt edessä ovat kuitenkin uudet haasteet ja uusi rooli, kun Kukkonen valmentajan ominaisuudessa piiskaa IFK:ta takaisin kohti kärkisijoja.

Uutta ja vanhaa

Myös IFK:n pelaajapakka on kokenut jonkin verran muutoksia sitten viime kauden. Mitään joukkopakoa tai hajoamista ei joukkue onneksi kokenut, vaan eteenpäin marssitaan melko pitkälle tuttujen nimien voimin. Ruotsiin siirtyivät maalivahti Aimo Vainio (Gustavsbergs IF) sekä keskikentän Tomi Hauska (Gripen/Trollhättan BK). Puolustaja Tomi Tukiainen palasi Akilleksen riveihin, ja jääpallokentiltä vetäytyivät - ainakin toistaiseksi - keskikentän veteraani Lasse Laakkonen sekä hyökkääjä Antti Laine.

Tämän viisikon tilalle on astunut neljä nuorta miestä ja kaksi hiukan kokeneempaa herraa. Nuorisokvartetin muodostavat Christoffer Huber, Niclas Borenius, Patrik Huber sekä Casimir Berner. Nähtäväksi jää kuinka paljon peliminuutteja näille 17-19-vuotiaille pelimiehille alkavalla kaudella irtoaa. Nuorisomaajoukkueiden vakiokalustoon lukeutuvat Huberin kaksoset olivat harjoituspeleissä suurimmissa rooleissa. Boreniuksen taakkana ainakin alkukaudesta on varusmiespalvelus Uudenmaan Prikaatissa.

Aivan uusi mies IFK:n punaisessa paidassa on Varkaudesta lähtöisin oleva 33-vuotias Ville Luostarinen. Hänellä on takanaan 12 kautta Bandyliigaa, jotka jakaantuvat tasan WP-35:ssä ja Botniassa vietetyn ajan kesken. Luostarinen on käyttökelpoinen pelaaja sekä puolustuksessa että keskikentällä. Kahtena viime kautena mies on rikkonut 100 rangaistusminuutin rajan ja siinä sivussa toiminut myös Botnian kapteenina. Kokemuksen lisäksi Luostariselta löytyy siis myös kovuutta ja johtajuutta.

Mielenkiintoisin uusi nimi tämän kauden IFK:ssa on kuitenkin ilman muuta Janne Hölttö. Tämä nopeajalkainen taituri nousi jääpallokansan tietoisuuteen ja A-maajoukkueeseen jo 1980-luvun lopulla. Viimeiset 15 vuotta Hölttö on pelannut Ruotsin kahdella ylimmällä sarjatasolla, etupäässä Nässjö IF:n riveissä. Vestan kasvatin tilillä on 62 A-maaottelua ja Suomen mestaruus Botnian paidassa 1989. IFK:ta Hölttö edusti ennen Ruotsiin lähtöään vuosina 1991-93. Tuon ajan punapaidoista mukana ovat edelleen Juha Laitinen sekä Mika Mutikainen, molemmat Höltön joukkuetovereita myös länsinaapurissa.

Joukkue osa-alueittain

Suurimman muutoksen IFK:ssa koki maalivahtiosasto, kun viisi vuotta joukkueen ykkösveskarina torjunut Aimo Vainio siirtyi Gustavsbergiin. Tämän myötä maalivahdit kuuluvat nyt nuoriso-osastoon joukkueessa, joka muuten on varsin kokenut. Viime kaudella Vainio ja Juha Erkkilä vuorottelivat kuitenkin jo melko tasaisesti IFK:n maalin suulla. Vainion poistuttua 22-vuotias Erkkilä on nyt punapaitojen veskareista kokenein. Taustalla väijyvät Pete Pättiniemi (19) sekä Christoffer Huber (17).

Nuorten maalivahtien onneksi IFK:n kokenut ja kova puolustuslinja jatkaa käytännössä entisellään. Maalinteko IFK:ta vastaan ei siis tälläkään kaudella liene helppoa tai ainakaan tuskatonta. Keskikentälle puolestaan jäi Tomi Hauskan kokoinen aukko. Uudeksi mieheksi voi Höltön lisäksi kuitenkin käytännössä laskea myös Tuomo Partasen, jonka viime kausi päättyi polvivamman takia jo alkumetreillä. Epäonni on seurannut Partasta tämän IFK-vuosina, joten oikeus ja kohtuus olisi että "Tuoppi" nyt vihdoinkin saisi ehjän kauden alleen.

Hyökkäyspäähän jäi melkoinen lovi Antti Laineen välivuoden takia. Tilanne ei silti suinkaan ole epätoivoinen, sillä harvalla liigaseuralla on riveissään viime kaudella 66 maalia tehnyttä parivaljakkoa. IFK:lla on, sillä sekä Lauri Söderström että Janne Hauska jatkavat maalitehtailuaan punapaidassa. Myös joukkueen kapteenisto on entisellään. Puolustuspään kovanaama Juha Laitinen kipparoi punaista laivaa adjutantteinaan Söderström ja Peter Standertskjöld.

Löytyykö pelitapa?

IFK:lla on tälläkin kaudella luistimilla varsin tasokas ryhmä ja pelaajamateriaalinsa puolesta punapaidat voivatkin täysin realistiselta pohjalta lähteä kamppailemaan mitalisijoituksista. Pelit ratkaistaan kuitenkin edelleen kentällä, ei paperilla. Se on asia, jonka IFK joutui karvaasti viime keväänä toteamaan hävittyään puolivälierissä melko nimettömälle Narukerälle. Joukkue menetti loppukaudesta uskon omaan tekemiseensä ja näin syntyi negatiivinen kierre, jota päävalmentaja Partanen ei pystynyt oikaisemaan.

IFK:n pelin kulmakiviä ovat jo vuosia olleet fyysisyys, luistelu ja tiivis puolustus. Tähän asiaan ei välttämättä tule muutoksia tälläkään kaudella. Uusi vastuuvalmentaja Ari Kukkonen loi pelaajauransa nimenomaan puolustajan tontilla ja seitsemän kauden IFK-kokemuksensa myötä Kukkonen tietää hyvin, millä aseilla punapaidat ovat taistoon tavanneet lähteä. Joukkueen pallollisen pelin parantamiseen on kuitenkin jatkossa syytä kiinnittää huomiota. Erikoistilanteet ja pitkien pallojen roiskiminen eivät välttämättä riitä sarjan kärkijoukkueita vastaan.

Harjoitusotteluiden kausi on IFK:n osalta ollut tutun lyhyt mutta tuloksellinen. Marraskuun alussa punapaidat käväisivät kuittaamassa nimiinsä Varkauden turnauksen, jossa kaatuivat Kampparit, WP-35 ja Veiterä. Viime lauantaina IFK pääsi ison jään makuun myös kotikaupungissaan voittaen Ogelin "lentokentällä" Narukerän 4-2. Hankalien olosuhteiden takia punapaitojen peli hakee uomiaan vielä jonkin aikaa, mutta saman ongelman kanssa painivat kaikki muutkin Bandyliigan joukkueet.

Näkymiä alkavaan kauteen

Vuosi sitten jääpallokartalle syntyi Kemin mittainen aukko, kun Veitsiluodon Vastus luopui liigapaikastaan. Niinpä sarja vietiin läpi 11 joukkueella ja sama tahti jatkuu myös alkavalla kaudella. Tällä kertaa tilannetta voi pitää myönteisenä, sillä kesällä oli vähällä syntyä toinenkin iso bandy-ruumis. Kaikeksi onneksi WP-35:n pelastusoperaatio onnistui ja viime kevään pronssijoukkue jatkaa Bandyliigassa tälläkin kaudella.

Eräs toinen mitalijoukkue lähtee sarjaan vieläkin vahvemmin uusiutuneena kuin WP-35, joskin aivan eri syistä. Kymmenen peräkkäistä SM-finaalia pelannut ja kuusi Suomen mestaruutta voittanut Tornion Palloveikot lähtee etsimään uusia haasteita länsirajan takaa. Käytännössä torniolaisten viime kauden hopeajoukkue pelaa alkavalla kaudella Ruotsin Allsvenskania (toiseksi korkein sarjataso) HaparandaTornio Bandyn nimellä, kun taas Bandyliigaa pelaavat ToPV:n lipun alla lähinnä seuran juniorit ja täytemiehet.

Hallitseva mestari OLS sen sijaan on edelleen vahvistanut rivejään ja joukkue on sarjan suurin ennakkosuosikki. Haastajiksi ovat IFK:n ohella vahvimmin tyrkyllä aina tasokas Narukerä sekä kovia satsauksia tehnyt Akilles. Ainoana luonnonjäiden varassa oleva Kampparit ansaitsee myös tulla mainituksi. Vaikeista olosuhteista huolimatta seura tekee hienoa työtä jääpallon eteen. Voi vain ihmetellä minkä takia Mikkelin päättäjät eivät suostu rakennuttamaan tekojäärataa kaupunkiin.

Uudistuksia sarjajärjestelmään

Viime kaudella pelattiin vielä normaali kaksinkertainen runkosarja ja sen päälle pudotuspelit kahdeksan parhaan joukkueen kesken. Järjestelmä ei ollut paras mahdollinen, sillä joukkueiden välisten suurten tasoerojen johdosta liian moni ottelu oli liian epätasainen. Tämä turhautti sekä pelaajia että yleisöä. Toistuvat murskalukemat herättivät lisäksi huomiota niissäkin mediatahoissa jotka eivät jääpallosta muuten yleensä piittaa.

Tälle kaudelle sarjajärjestelmä onkin uusittu. Ensin pelataan 11 joukkueen kesken yksinkertainen alkusarja. Ensimmäiset ottelut pelataan marraskuun puolivälissä ja alkusarja päättyy perinteiseen Tapaninpäivän kierrokseen. Tämän jälkeen alkusarjan kuusi parasta jatkavat Valioliigassa kun taas sijoille 7-11 päätyneet pelaavat Bandyliigan jatkosarjaa. Sekä Valioliiga että jatkosarja pelataan kaksinkertaisina sarjoina. Näin kaikki joukkueet pääsevät pelaamaan joko 20 tai 18 sarjaottelua.

Pudotuspelit alkavat puolivälierillä keskiviikkona 25. helmikuuta. Pudotuspeleihin osallistuvat kaikki Valioliigan joukkueet sekä kaksi parasta jatkosarjan joukkuetta. Tämän kauden erikoisuus on se, että Valioliigan joukkueet pääsevät parhaimmuusjärjestyksessä valitsemaan puolivälierävastustajansa. Kaikki pudotuspelikierrokset pelataan paras kolmesta -järjestelmällä. Suomen mestaruus ratkeaa viimeistään sunnuntaina 15. maaliskuuta.

Bragu kutsuu!

Synkkä pimeys ja jatkuvat vesisateet ovat nykyään marraskuulle valitettavan ominaisia. Siitä ei kuitenkaan kannata masentua, sillä tämä on myös se aika vuodesta jolloin legendaarisella Brahen kentällä on jälleen jääpalloviihdettä tarjolla! Lyhyt mutta tiivis kausi on alkamassa aivan liian pitkän, reilun kahdeksan kuukauden mittaisen kesäloman jälkeen. Vaikka talvesta ei vielä ole tietoakaan on talven kuningaslaji jälleen valmis valtaamaan ulkojäät.

Viime kevään pettymyksen jälkeen IFK haluaa epäilemättä revanssin ja toivoa sopii että tämä näkyy myös kentällä punapaitojen otteissa. Tavoitteeksi on asetettu paluu mitalikantaan ja siitä ei tarvitse tinkiä. Bragun katettu katsomo takaa yleisön säilyvän kuivana riippumatta siitä millaista roinaa taivaalta mahdollisesti sataa. Loistavan tunnelman puolestaan takaa tuttuun tyyliin Stadin Kingit, joten edessä on jälleen viihdyttävä jääpallokausi!

- H.T.

Bandyliigan avausottelu HIFK - WP-35 perjantaina 14. marraskuuta kello 18:30 Brahen kentällä.
   

 
Aiheeseen liittyviä uutisia:
  
Jääpallokauden avajaistilaisuus Kallion Pörssissä ennen ottelua

Kaunein kaikista -jatkobileet Rock Townissa avausottelun jälkeen

Jääpallokausi 2008-09: Vastustajat