Joe's Mouth: Venäjän valloitus

Reissu alkaa aamupalalla, joka on päivän tärkein ateria: wiskikola naamariin ja kohti legendaarista Cantonin asemaa ja M-junaa. Pysäkkiä ennen Stadia poistumme junasta ja jäämme odottamaan ilmaisia matkaeväitä, jotka tarjoaa "pyöräilyJumala", ladonovi Lempinen. Kori Koffia ja punainen mallu. Lauantaipussi tosin oli unohtunut, siitä miinusta. Kisiksen kulmalla, sillä eteläisellä puolella, joukko reippaita Kingejä jo virittelee tunnelmaa 2 x 6 tunnin dösämatkalle. Matka sujuu filosofisten keskusteluiden ja maailmanrauhan odottelun merkeissä, niin kuin lähes aina.

Perillä Venäjän rajalla vastassa on "tasapeliautomaatti" Jippo ja myös paikalliset Punaniskat. Itse peli oli yllättävän tasaista vääntämistä puolin ja toisin. Ekan 20 minuutin aikana kotijoukkueella oli pari paikkaa laittaa pallo kauneimman reppuun, mutta Mr. USA aka Kellan Wilson piti maalinsa puhtaana. Sitten oli meidän vuoro. Rynnittiin maalille oikealta, vasemmalta ja keskeltä. Maalipaikkoja vaan ei oikein siunaantunut. Toinen puolikas ei tuonut mukanaan mitään uutta itäisen taivaanrannan alle. Hyökättiin vuorotellen ja menetettiin pallo vuorotellen. Välillä joku sai vedon aikaiseksi. Lisäajalla Kellan vielä koppasi kulman jälkitilanteesta tulleen puskun isälliseen syleilyynsä ja maaliton ottelu oli sitä myöten taputeltu. Venäjän valloitus muuttui torjuntavoitoksi, kuten ennen muinoinkin.

Paluumatka on allekirjoittaneelle hieman pimennossa, mutta jos yksi asia pitäisi mainita, niin Kingien lukumäärä kasvoi lauantaina kahdella. Siinä se paluumatka menikin sitten "varpajaisissa".

- Essi Luutana