24 h + 90 min + 24 h

Ekat 24 h

Toimistorutiinissa riutuvana konttoriorjana oppii arvostamaan niitä notoorisia elämän pieniä asioita.
Kuten esimerkiksi sitä että on tiistaina tehnyt 15 minsaa normia pidemmän päivän, jotta pääsee
perjantaina 15 minsaa aikaisemmin viikonlopulle. Duunista himaan ja himasta Bragulle, jonne
palttiarallaa parikytpäinen Kingi-mobi kokoontuu kunnioittamaan läsnäolollaan Kauneimman
viimeistelytreenejä ennen putoamistaisteluksi muuttuneen kauden pisintä ja samaisen taistelun
kannalta äärimmäisen tärkeätä vieraspelimatkaa. 6 tappiota on alla ja kannattajien viesti pelaajille
selkeä: ”kausi alkaa tästä”. Samassa paatissa seilataan, eikä tää todellakaan oo ollut helppoa
kenellekään. Menneet on menneitä ja menneet voidaan aina nollata. Nyt pitää kääntää kurssi ennen
loppukauden kuolemanpelejä. Bandis kaiteelle, pari chanttia taivaalle, pari soihtua käteen ja pari
bang-bang-bangeria ilmaan, ALLEZ ALLEZ!!! Kaikki on omissa käsissä ja tää homma klaarataan
yhdessä. Loppuillan kaava noudattaa askelmerkkejä Kaivari-Loose ja kolmen aikaan totean olevan
otollinen hetki suorittaa yhden hengen yömarssi Kisiksen rendez-vous’lle. Juustolla terästetty
kebabrulla naamaan, dösässä unta luumuun ja herätys maailman kolmanneksi törkeimpään hedariin
jossain Jyväskylän holleilla. Kello on ehkä puoli kahdeksan. Ei siin kato. Loppumatka on pelkkää
alkuvihellyksen odottelua.

90 min

Alkulämmittelyä Kingien katsomonosan edessä vetävä USA ilmoittaa itsevarmaan tyyliinsä,
että ”You guys are great. We’re gonna win today.” Heti matsin alettua saan fiiliksen, että taisipa
jäbä tietää mistä puhui. IFK vie, IFK vie, IFK vie, mutta kunnon maalipaikkoja ei kuitenkaan
nähdä kummassakaan päässä. Kemiläisten alakerta on helisemässä Gimin ja Jugin kanssa, mutta
olennaisempaa oli nähdä, että meidän alakerta on palannut omalle tasolleen. Koko jengi on täynnä
päättäväisyyttä, itseluottamusta, voitontahtoa ja tappelua. Ei .ittu että mä rakastan katsoa tollasta
joukkuetta. Puoliajalla tulee taas kerran todettua eräs elämän muuttumaton fakta – nimittäin se, että
mitä kauemmas kotoa matkustaa, sitä mukavammiksi ihmiset muuttuvat. Makkaraa ja virvokkeita
myyneiden rouvashenkilöiden äidillisyys oli suorastaan ylitsevuotavaa (vaikkakaan itse kiekura ei
Kingien kulinaristisiiven mukaan kuranttiuspinnoja kerännyt) ja makkarapalkkaisten savitakkien
esitys juuri sellainen kuin pitääkin: paikalla, mutta ei tiellä. Kyllähän joviaalit herrasmiehet aina
keskenään toimeen tulevat.

Heti tokan puoliajan alkuun päästään treenaamaan maalituuletuksia, kun nähdäkseni Lönni
Lönnström puskee pallon erikoistilanteen jälkilöylyissä etunurkkaan. Kesken paidattomien miesten
ilollisen intiimin hetken joku ilmoittaa linjatuomarin lipun olevan pystyssä. Ei .aatana, eihän tässä
taas voi käydä näin? Noh, ainakin kyseinen linjamies edes liputti – Kingien edessä operoinut
suolapatsas sen sijaan seisoi .aska jäykkänä koko matsin ajan reagoimatta yhtään mihinkään
missään vaiheessa. Kundilla olisi yhtä hyvin voinut olla sateenkaarilippu kädessä. Jonkun aikaa
hylätyn maalin jälkeen joku kemiläinen sikailee ja dumari nostaa kaiken oikeuden ja kohtuuden
nimissä joulukortin ilmoille. Tää on niin meidän matsi. 72 minuuttia on kellossa, kun Rellen
Okkonen tavoittaa pystysyötön ja sijoittaa vastaan tulleen veskarin alta pallon etunurkkaan, back
of the net! Milloin viimeksi ollaan johdettu ottelua? Lopussa Kemi saa vielä pari hirveää paikkaa
tehdä tasoitusmaali, mutta Wade kaivaa jostain takataskusta kaksi mj-tason koppia. Huigee jäbä.
Arvokkaasti uurastanut Soturi Lönnström esittää pari elintärkeää blokkia, ja Faija siivoaa omalta kuudeltatoista ne keskityspallot joihin nuoriherra Viitala ei ilmoittaudu. Loistava taistelu kundeilta
ja mahtavaa paineensietokykyä tiukassa paikassa – näistä elementeistä on putoamistaistelun voittaja
veistetty. Loppuvihellyksen jälkeisiä tapahtumia on mahdotonta sanoin kuvailla. Siellä oli oltava
paikalla, se oli nähtävä omin silmin ja koettava omin aistein. Uskoisin, että Dale Cavesen tahtiin
tanssivan Joona Haaviston voi nähdä ainoastaan 6 matsin tappioputken, 712 ajokilometrin ja yhden
voittomaalin euforiansekaisessa kontekstissa. Grazie jäbät, teistä jokaisesta näki että voitto oli
yhtä tasan .itun odotetun mahtava niin teille kuin meillekin. Man of Match -palkintoa ei voi antaa
kenellekään, koska olisitte ansainneet sen joka ikinen.

Tokat 24 h

Dösästä hotelliin, saunaan ja Luojan luomassa one size fits all -nahka-asussa uima-altaan hellään
huomaan. Ihmishirviöstä ihmiseksi ja Oulun yö haltuun. Kings of the world, Kings of the night!
Aamulla hotellin terassille saapuva kirjaimellisesti paljasjalkainen stadilainen esittää sunnuntain
aikana vähintäänkin Oscarin arvoisen roolisuorituksen elokuvasta 48 tuntia. ”Mun kengät tais
jäädä narikkaan” oli se nonchalantti repliikki, jolla elämäntapataitelijamme summasi epäilemättä
mukavan, mutta ehkä sittenkin hieman epäkäytännöllisen asuensemblensa silmiinpistävimmän
yksityiskohdan. Shoeless Joe Jackson. Toisaalta, mihinpä sitä mies kenkiä tarvitseekaan. Ja matkan
kuluessa ilmenee, että eihän mies itse asiassa housuja ja paitaakaan tarvitse, välttämättä, kun Homer
Simpson -kuvioidut silkkibokserit ja lainattu puvun takkikin riittävät aivan mainiosti. Mobidösän
emeritusfilosofi pudottelee oneliner-viisauksiaan tasaisesti pitkin pitkää matkaa ja Sokrateen tavoin
kävelee koko 9-tuntisen reissun ajan dösän käytävää päästä päähän. Kundi siis käytännössä dallasi
Kemistä Stadiin. Uskomaton mies. Hauskanpidon apostoli. Täysillä eläjien kengätön Messias.
Mahtava, ainutlaatuinen viikonloppu mahtavassa seurassa pistää myös meikäläisen toteamaan tähän
loppuun yhden pienen elämänviisauksen: mitä pidempi matka, sitä parempi reissu. Ens viikko
menee hymyissä suin.

Yhteenveto
   

- Kausi alkoi alusta

- Pelaajien henkinen kantti on kova
- Waden dominointi

- Faijan paluu omalle tasolleen

- Koko alakerran esitys
- Voittaminen on supermukavaa
- Voittaminen on supermukavaa
- Voittaminen on supermukavaa

    
- Yellow Ledbetter, Vara-Gyyni