Keskellä jatkuvia vesisateita ja syksyn synkintä pimeyttä koittaa kaivattu valonpilkahdus kun kamppailu jääpallon Suomen mestaruudesta ensi viikonvaihteessa toden teolla jälleen pääsee käyntiin. Pilleri on saanut kyytiä jo reilun sadan vuoden ajan eikä loppua näy, vaikka olosuhteet talven kuningaslajin harjoittamiselle eivät aina ole parhaat mahdolliset. Uusi jääpallokausi on joka tapauksessa taas alkamassa, niin pelaajien kuin yleisönkin iloksi!
Punaista kultajuhlaa
Kahdentoista vuoden odotus päättyi viime keväänä, kun HIFK vihdoinkin pääsi juhlimaan jääpallon Suomen mestaruutta. Punapaidat ovat jo pitkään kuuluneet kotoisen Bandyliigan eliittiin mutta se viimeinen ja ratkaiseva askel on jäänyt stadilaisilta ottamatta. ToPV ja OLS pitivät vuosikymmenen ajan valtikan pohjoisessa, kunnes maaliskuussa 2010 oli lopultakin vallanvaihdon aika. Täpötäydellä Brahen kentällä IFK kaatoi toisessa finaaliottelussa OLS:n maalein 2-1 ja näin pääsi ensimmäinen tämän vuoden aikana koettu punainen juhla alkamaan.
Kauden alku ei tosin vielä suuria luvannut. Alkukierroksilla IFK:n peli yskähteli ja joukkue hävisi neljästä ensimmäisestä ottelustaan kolme. Käännekohta nähtiin Lucian päivänä eli 13. joulukuuta jolloin Brahikselle saapui kaikki viisi otteluaan voittanut sarjakärki Akilles. Ennakkoasetelmat eivät paljoa painaneet, sillä IFK murskasi porvoolaiset peräti 8-0 ja samalla alkoi punapaitojen lähes kauden loppuun saakka ulottunut tappiottomien otteluiden putki. Ainoat tahrat kilvessä olivat merkityksetön OLS-peli helmikuun lopulla sekä ensimmäinen välieräottelu Narukerää vastaan.
Jo päävalmentaja Ari Kukkosen ensimmäisellä kaudella (2008-09) IFK esitti tasaisen vahvoja otteita. Viime talvena punapaitojen pallollinen peli otti tarvittavan askeleen eteenpäin ja parhaimmillaan IFK pelasikin näyttävää ja tehokasta jääpalloa. Kurinalainen puolustaminen on toki edelleen joukkueen pelillinen kivijalka. Lisäksi kolme Ruotsista saatua vahvistusta nousivat suureen rooliin viime kauden aikana: maalivahti Harri Olbert sekä paluumuuttajat Teijo Laitinen ja Rolf Larsson olivat mestaruuden tärkeimpiä takuumiehiä.
Maltillisia muutoksia
Pitkään jatkunut mestaruusjahti sai siis viime keväänä täyttymyksensä mutta tämä näkyy IFK:n tämän kauden kokoonpanossa jopa yllättävän vähän. Joukkueessa on paljon konkareita jotka kaikesta päätellen janoavat vain lisää kultaa päästyään vihdoinkin sen makuun, sillä kukaan ei ole malttanut vielä iskeä skrinnareita naulaan. Myös neljänkympin kerho eli Janne Hölttö (41), Juha Laitinen (41) sekä Mika Mutikainen (40) jatkaa edelleen uraansa. Näistä herroista Mutikainen ja Hölttö olivat voittamassa Suomen mestaruutta ensimmäisen kerran jo 1980-luvulla…
Muutama pelaaja on toki viime kauden joukkueesta poistunut. Peräti viisitoista vuotta IFK:ta palvellut Tommi Paajanen palasi syntymäkaupunkiinsa Mikkeliin ja kasvattajaseuraansa Kamppareihin. Keskikentän Tuomo Partanen puolestaan siirtyi Høvik IF:n riveihin Norjan pääsarjaan. Ehkä näkyvin menetys on kuitenkin salamannopea luistelija Rolf Larsson, joka syyskuussa vuokrattiin Elitserienin suomalaisjoukkueeseen HaparandaTornio Bandyyn. Näin ollen IFK:lla ei alkavalla kaudella välttämättä ole samanlaista rakettia jäällä kuin ”Nappe”.
Uusia pelaajia tämän kauden IFK:ssa on viisi. Heistä yksi on kuitenkin vanha tuttu. Toisen polven jääpalloilija Tomi Niemikorpi, 33, on nimittäin palannut kasvattajaseuraansa usean Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen. Viime talven herra tosin vietti Mjøndalens IF:n paidassa Norjassa. IFK:ta Niemikorpi edusti viimeksi kaudella 2004-05 toimien silloin joukkueen kapteenina. Niemikorpi kuului lisäksi IFK:n edelliseen, vuoden 1998 mestarijoukkueeseen, jossa olivat nykyisistä pelaajista mukana myös Laitisen veljekset Juha ja Teijo.
Maajoukkuekokemusta IFK-ryhmään tuovat keskikenttäpelaaja Jari Hyttinen (34) sekä puolustaja Ilari Moisala (25). Molemmat olivat mukana viime talven MM-kisoissa, joista Suomi otti tapojensa mukaan pronssimitalin. Moisala on pohjoisen poikia, joita IFK:ssa ei viime vuosina juurikaan ole nähty. Meriittilistalta löytyy joka tapauksessa kaksi Suomen mestaruutta OLS:n joukkueesta ja maajoukkueeseen puolustaja valittiin viimeksi syyskuussa. Moisalan tavoitteena onkin ottaa IFK:n kautta askel Ruotsin pääsarjaan, kuten moni pelaaja on viime vuosina tehnyt.
Moni pelaaja on puolestaan Ruotsin-kierroksensa jo tehnyt ja tähän kaartiin lukeutuu Jari Hyttinen. Hän on ehtinyt kokea jääpalloelämää länsinaapurissa kuuden vuoden ajan neljässä eri seurassa. Kotimaassa Hyttisen joukkue on melkein aina ollut Akilles ja edelliset kaksi vuotta herra toimi porvoolaisten pelaajavalmentajana. Vahvoja persoonia vilisevässä IFK:ssa Hyttinen pääsee kaltaistensa seuraan. Kokeneiden karpaasien lisäksi punapaitoihin on liittynyt kaksi nuorten maajoukkuepelaajaa: hyökkääjä Aku Ojanen Kamppareista sekä keskikentän Joonas Peuhkuri naapuriseura Botniasta.
Pre-season tavanomaisissa merkeissä
Edellisvuosien tapaan IFK osallistui lokakuussa Ruotsissa pelattuun seurajoukkueiden maailmancupiin. Kaksi asiaa oli kuitenkin tällä kertaa uutta: IFK oli mukana hallitsevan mestarin ominaisuudessa mutta myös ainoana suomalaisena joukkueena. Finaalivastustaja OLS, ainoa World Cupin voittanut suomalaisseura (1976), päätti nimittäin jäädä tämänvuotisesta turnauksesta pois. Vaakakupissa painoivat niin taloudelliset kuin urheilullisetkin syyt. Sen sijaan OLS otti kauteen vauhtia Rättvikin Silja Cupissa, johon osallistui lähinnä Ruotsin toisen sarjatason joukkueita.
Oululaisten päätös oli perusteltu sillä nykyisellään suomalaisjoukkueet jäävät World Cupissa väistämättä statistin osaan. Maassamme ei ole ainuttakaan jääpallohallia, kun taas Ruotsissa ja Venäjällä halleja on kymmenittäin ja joukkueet pääsevät harjoittelemaan täysipainoisesti jo loppukesästä lähtien. IFK puolestaan luisteli tänäkin vuonna ensimmäistä kertaa isolla jäällä juuri World Cupissa ja tulokset olivat luonnollisesti sen mukaisia. Punapaitojen maaliero alkulohkon kolmessa ottelussa oli tylynpuoleisesti 1-22.
Kotimaassa ison jään pelituntumaa on saatu vasta marraskuussa, joskin pohjoisessa ”jääkausi” alkoi jo pari viikkoa aikaisemmin. IFK matkusti kuun alussa Lappeenrantaan kohdaten siellä Narukerän ja Veiterän. Viime keskiviikkona punapaidat pääsivät tositoimiin jo omassa kotikaupungissaan - joskaan eivät kotikentällään - kun Botnia isännöi Oulunkylässä pelattua harjoitusottelua. IFK:n kolmen treenimatsin saldo oli kolme voittoa, mutta tuloksilla ei tässä vaiheessa ole mitään merkitystä. Tärkeintä on että myös uudet pelaajat vähitellen löytävät oman paikkansa joukkueessa.
Pohjoisen voima hiipumassa
Tietyistä muutoksista huolimatta IFK lähtee tähänkin kauteen yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista ja joukkueen omana tavoitteena tuskin voikaan olla mikään muu kuin mestaruuden uusiminen. Lähtökohdat ovat riittävän hyvät joten perimmäinen kysymys lieneekin, ovatko joukkueen motivaatio ja voitonnälkä edelleen samaa tasoa kuin viime kaudella? Pitkä mestaruusjahti on vihdoinkin saatu päätökseen ja nyt on punapaitojen vuoro olla se joukkue jonka muut pyrkivät valtaistuimelta syrjäyttämään. IFK on voittanut kaksi peräkkäistä jääpallomestaruutta viimeksi vuosina 1987 ja 1988.
Haastajia löytyy edelleen mutta painopiste suomalaisella jääpallokartalla on vähitellen siirtymässä etelään päin. Pelkästään IFK:n viimekeväinen mestaruus merkitsi huomattavaa muutosta, sillä kultamitaleita oli juhlittu Oulun eteläpuolella edellisen kerran vuonna 1999 - silloin Narukerän toimesta. Kolme kertaa peräkkäin finaaleissa pelannut OLS on edelleen vahva mutta suuria muutoksia kokeneen joukkueen iskukyky on aina jonkinkokoinen kysymysmerkki. Oululaisilla on joka tapauksessa edelleen potentiaalia palauttaa bandyvaltikka pohjoiseen.
Kahden viime kevään finalistien nälkäisin haastaja löytyy epäilemättä Savon suunnalta. Siinä missä IFK ja OLS pyrkivät saavuttamaan mestaruustaulukossa 16-kertaisen tittelinhaltijan WP-35:n, metsästää Kampparit edelleen ensimmäistä mestaruuttaan. Mikkelissä on tehty pitkäjänteisesti työtä menestyksen eteen ja mustapaidoilla on tälläkin kertaa koossa vahva joukkue, jolla kotikaupungissaan tosin ei vieläkään ole tekojäärataa käytössään. Unohtaa ei sovi myöskään vuodesta toiseen tasaisesti suorittavaa Narukerää. On kuitenkin yllätys mikäli mestari löytyy IFK/OLS/Kampparit - akselin ulkopuolelta.
Pohjoisen hiipuminen näkyy valitettavasti muillakin tavoin kuin mestaruuspokaalin muutolla etelärannikolle. Veitsiluodon Vastus luopui Bandyliigan sarjapaikastaan vuonna 2007 ja tänä kesänä samaan tilanteeseen ajautui Oulun Palloseura, toinen perinteinen pohjoisen jääpallojoukkue. Lisäksi Tornion Palloveikot on vuodesta 2008 alkaen keskittänyt parhaimmat voimansa HaparandaTornio Bandyyn, joka pelaa nyt toista kauttaan Ruotsin pääsarjassa. Niinpä OLS on jäänyt ainoaksi pohjoisen joukkueeksi joka edelleen tavoittelee täysipainoisesti menestystä kotoisessa Bandyliigassa.
Muutoksia kilpailujärjestelmään
Kahtena viime kautena Bandyliiga on ensimmäisen kierroksen jälkeen jaettu ylempään ja alempaan jatkosarjaan. Nyt palataan tavanomaiseen järjestykseen, eli kaksinkertaiseen runkosarjaan sekä sen jälkeen pelattaviin pudotuspeleihin. OPS:n luopumisen myötä Bandyliigassa on 10 joukkuetta joten jokainen pääsee pelaamaan 18 sarjaottelua. Bandyliiga alkaa lauantaina 20. marraskuuta ja tammikuun jälkipuoliskolla on tuttuun tapaan parin viiikon mittainen tauko jääpallon MM-kisojen takia. Sarjan viimeinen kierros pelataan sunnuntaina 20. helmikuuta.
Pudotuspeleihin pääsee sarjan kahdeksan parasta joukkuetta. Puolivälierät ja välierät pelataan paras kolmesta - periaatteella ja ottelut aloitetaan sarjassa huonommin sijoittuneen kotikentällä keskiviikkona 23. helmikuuta. Sen jälkeen jatketaan sarjassa paremmin sijoittuneen kotikentällä lauantaina sekä tarvittaessa sunnuntaina. Viime vuoden tapaan Bandyliigan kolme parasta joukkuetta saavat sijoittumisjärjestyksessä valita oman vastustajansa puolivälieriin. Loppuottelu pelataan yksiosaisena ja Suomen mestaruus ratkaistaan lauantaina 12. maaliskuuta runkosarjassa paremmin sijoittuneen joukkueen kotikentällä.
Back to Bragu!
Synkkä pimeys ja jatkuvat vesisateet ovat nykyään marraskuulle valitettavan ominaisia. Siitä ei kuitenkaan kannata masentua, sillä tämä on myös se aika vuodesta jolloin legendaarisella Brahen kentällä on jälleen jääpalloviihdettä tarjolla! Lyhyt mutta tiivis kausi on alkamassa aivan liian pitkän, reilun kahdeksan kuukauden mittaisen kesäloman jälkeen. Vaikka talvesta ei ainakaan eteläisessä Suomessa vielä ole tietoakaan on talven kuningaslaji jälleen valmis valtaamaan ulkojäät.
Kahdentoista vuoden tauon jälkeen IFK lähtee uuteen jääpallokauteen hallitsevana Suomen mestarina. Tavoitteena ei voi olla mikään muu kuin kultakannassa pysyminen ja siihen punapaidoilla onkin täydet mahdollisuudet. IFK:lla on jälleen luistimilla laadukas joukkue josta löytyy sekä kokemusta että nousevaa nuorta voimaa. Brahen kentän katettu katsomo pitää yleisön kuivana sääolosuhteista huolimatta ja kun vielä Stadin Kingit on tuttuun tyyliin nostamassa tunnelman huippuunsa, kannattaa Bragulle saapua vaikka vähän kauempaakin seuraamaan IFK:n kamppailua jääpallon Suomen mestaruudesta!
- H.T.
