45 min + 15 min + 45 min

Ekat 45 min

Ottelutapahtuma käynnistyy legendaarisen HIFK-pelurin poismenoa kunnioittavalla hiljaisella hetkellä. Calle jätti maalliset surut ja siirtyi henkisten ilojen luokse. Lepää rauhassa.

Joukkue joka nähtiin vajaata viikkoa aikaisemmin oli ilmeiseti jäänyt Kuusaalle. Mutta todistettavasti eräs Kingi kotiutui sieltä vasta maanantaina ja kertoi, että ei siellä silloin enää Stadilaisia enempää ollut. Peli on alusta asti hengetöntä, mikä kyllä suureksi osaksi johtuu vastustajan antifutiksen pelaamisesta. Tietysti saadaan se pakolinen imaisukin, ettei tehtäisi omaa peliä tälläkään kertaa helpoksi. Tähän on pakko puuttua. Onko Janne Bruun sama Janne Bruun kun vuosi sitten? Oliko viimekauden maalivahtivalmennus niin paljon parempaa kuin tänä vuonna, että se näkyy maalivahtien otteissa? Tämä kierre on pakko saada katkeamaan, sillä emme voi ottelusta toiseen lahjoittaa maaleja vastustajalle. Onneksi Miikka "Koeman" Kärkkäinen latoo sellaisen hevosenpotkun, että Bolliksen kenttämestari joutuu neulomisduuniin. Onneksemme saamme tulokseksi tauolle lähdettäessä 1-1. Ei jäänyt muisteltavaa kauneimmasta, muttei kyllä lahtelaisistakaan.

15 min

Ottelun suurin hetki oli vaierin mittailu itsensä Asiantuntijan kanssa. Tuolloin sisään astuu herra, joka mykistää tilan lausumalla että täällähän on Herrasmiehet .ullit käsissään!!

Mietin kulkiessani Töölö-Tiksi-Töölö väliä, ovatko vastaantulijat palaamassa rintamalta koska heidän ilmeensä ovat todella surulliset. Onneksi noin sadas vastaantulija on yön-timo, joka kertoo palaavansa leegonäyttelystä ja sen kyllä huomaa suun asennosta.

Mocca ja makkara ei ansaitse erityismainintaa. Sen verran pisteliäs maku jäi mocasta suuhun. Makkara oli wotkinssia, joka vesisateessa grillatessa vaatii erikoisia kykyjä jos sen haluaa jollakin tavalla asialliseksi. Hyvää oli, sanoivat vastaantulijat.

Tokat 45 min

Odotan peliltä suvereenia pyörittelyä, mutta ennen kuin olen valmiina pelin jatkumiseen niin mies on kuudellatoista ja pallo meidän byyrissä. Ei .ittu tän näin pitänyt mennä, ajattelin. Tämän jälkeen kahdeksan alakerralla pelaava vastustaja tukkii useiden satojen kilojen lihamuurilla koko kuudentoista, johon kauneimman hyökkäykset tyrehtyvät. Toisaalta täytyy kuitenkin muistaa, ettei kaunein mitään kovin kummallista mielikuvitusfudista esittänyt. Näillä mentiin kasivitoselle ja sen jälkeen räjähti. Suide vaihdosta sisään, muutama kosketus ja pallo byyriin lisäajalla: 2-2. Henkilökohtaisesti en tunne iloa maalintulohetkellä, koska emme ole tasolla johon kuulumme. Mutta yksi piste on parempi kuin nolla. Se täytyy allekirjoittaneenkin hyväksyä.

- Gyyni