Marraskuun ankeudesta huolimatta syksyn synkin pimeys väistyy tulevana viikonloppuna, kun kamppailu jääpallon Suomen mestaruudesta jälleen kerran pyörähtää käyntiin. Talven kuningaslaji on pysytellyt hengissä jo reilun sadan vuoden ajan, vaikka olosuhteet etenkään eteläisessä Suomessa eivät välttämättä aina enää kovinkaan talviset olekaan. Pilleri pyörii kuitenkin edelleen ja uusi jääpallokausi on taas ovella!

Hopean kirkastaminen tavoitteena

Viime kaudella HIFK oli hyvä kakkonen alusta loppuun: ensin Bandyliigan runkosarjassa, sitten Valioliigassa ja lopulta myös pudotuspeleissä. Ja jokaisella kerralla punapaitojen edellä oli sama joukkue eli Oulun Luistinseura. Kevät päättyi tappioon mutta kaikesta huolimatta SM-hopea oli IFK:lta hyvä suoritus. Joukkue pelasi tasaisen ja tasapainoisen kauden vailla häivääkään edellisen kevään epäonnistumisen muistosta. Työnsä jälkeen saattoi olla tyytyväinen myös IFK:n valmentajana debytoinut Ari Kukkonen, joka jatkaa punapaitojen luotsina tälläkin kaudella.

Viimeisen kolmen kauden aikana IFK on edennyt SM-loppuotteluihin kaksi kertaa mutta se kaikkein kirkkain kruunu on jäänyt punapaidoilta saavuttamatta. Joukkueen pelaajamateriaali on kuitenkin Bandyliigan mittapuulla edelleen laadukas joten selvää on, että IFK lähtee tähänkin kauteen mestaruus tavoitteenaan. Kovia kilpakumppaneita löytyy sekä pohjoisesta että etelästä joten mielenkiintoinen jääpallokausi on jälleen edessä. Maaliskuussa nähdään kenen eväät riittivät loppuun saakka.

Ruotsiin päin… ja takaisin

Pelaajasiirtojen osalta liikenne on ollut vilkkainta länsinaapurin suuntaan. Raskas mutta täysin odotettu menetys oli Juho Liukkosen siirtyminen Bollnäs GIF:n riveihin. Keskikenttäpelaajan onnistunut kausi sekä Bandyliigassa että A-maajoukkueessa pantiin merkille myös Ruotsissa ja näin pudotuspelien pistepörssin voittanut ”Lipi” lähti uusien haasteiden pariin. Kaikeksi onneksi liikenne lännen suuntaan ei suinkaan ollut yksipuolista. Kaksi vanhaa tuttua ja yksi aivan uusi hahmo siirtyivät Ruotsin pelikentiltä punaiseen IFK-paitaan.

Porilainen hulluus on ollut IFK:ssa harvinaisuus, mutta tällä kaudella sitä on ainakin teoriassa mahdollisuus päästä kokemaan. Viimeiset neljä vuotta länsinaapurissa Brobergin ja Ljusdalin joukkueissa pelannut maalivahti Harri Olbert palasi kotimaahansa. Matka vei kasvattajaseura Narukerän sijasta IFK:hon, jossa Juha Erkkilän muutto Hollantiin oli jättänyt veskariosastolle yhden paikan avoimeksi. IFK:lla on edelleen riveissään nuoret Christoffer Huber ja Pete Pättiniemi, mutta lähtökohtaisesti 28-vuotias Olbert on joukkueen ykköstorjuja.

Kenttäkalustoonsa IFK sai kaksi paluumuuttajaa. Yhdeksän Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen Teijo Laitinen nähdään jälleen tutussa punaisessa paidassa. Jääpalloilevan veljessarjan nuorimmainen oli mukana jo voittamassa IFK:n viimeisintä Suomen mestaruutta 1998, kuten nykyjoukkueesta myös velipoika Juha Laitinen sekä Tommi Paajanen. Toinen Ruotsin-kävijä eli Rolf Larsson kantoi punapaitaa viimeksi teini-ikäisenä muutama vuosi sitten. Vahvana luistelijana tunnettu ”Nappe” nousi viime kaudella A-maajoukkueeseen ja maaleja syntyi myös Elitserienissä IK Sirius BK:n riveissä.

Ruotsin kolmikon lisäksi uusia pelaajia IFK:ssa sitten viime kauden ovat Kamppareista siirtynyt puolustaja Panu Arjanko sekä Veiterästä tullut hyökkääjä Teemu Häkkinen. Kun riveistä puolestaan ovat poistuneet ainoastaan Liukkonen ja Erkkilä, on punapaitojen materiaali muutamaa pelaajaa leveämpi kuin aikaisemmin. Kehitys kulkee oikeaan suuntaan, sillä viime kaudella pelivara jäi parin loukkaantumisen jälkeen lähes olemattomaksi. Nyt tuskin tarvitsee pelätä korttitalon sortuvan, ellei sitten pelätty sikainfluenssa iske voimalla punaisiin jääpallosotureihin.

Pre-season suunnitelmien mukaan

Viime kauden hopeasija takasi IFK:lle paikan World Cupissa, joka pelattiin tuttuun tyyliin lokakuussa tapahtumalle hieman vähemmän tutussa paikassa eli Sandvikenissä. Punapaidat pääsivät vasta tuolloin ensimmäistä kertaa isolle jäälle ja tuloksena oli odotetusti pelkkiä tappioita. Olihan vastassa Ruotsin ja Venäjän huippujoukkueita, jotka hallien ansiosta olivat harjoitelleet ja pelanneet lajinomaisissa olosuhteissa jo pari kuukautta. Yhtä tylyä kohtelua koki mestarijoukkue OLS.

Kotimaassa syksy on ollut kenties aavistuksen suotuisampi jääpallon kannalta kuin muutamana aikaisempana vuotena. IFK on käväissyt Lappeenrannassa pelireissulla Veiterän vieraana ja avannut pelikautensa myös kotikaupungissaan. Punapaidat ottelivat viime viikolla Ogelin tekojäällä sekä Botniaa että Akillesta vastaan. Nämä kolme ottelua ovat tuottaneet kolme voittoa, mutta tuloksella ei tässä vaiheessa ole merkitystä. Tärkeämpää on, että uudet pelaajat ovat kaikesta päätellen sopeutuneet IFK:n pelikuvioihin varsin hyvin.

Kokemuksen puutteeseen IFK:n ei pitäisi tälläkään kaudella kaatua. ”Neljänkympin klubiin” kuuluvat jo Janne Hölttö ja Juha Laitinen, joiden seuraksi liittyy ensi keväänä Mika Mutikainen. Vankkaa rutiinia löytyy joukkueesta muutenkin jokaiselta pelipaikalta. Mikään veteraaniporukka ei IFK silti ole sillä punapaitojen riveistä löytyy myös nousevaa nuorempaa voimaa. Lisäksi on muistettava että jääpallossa esim. 30 vuotta ei vielä ole ikä eikä mikään. Tätä vanhempia pelaajia löytyy runsaasti niin kansalliselta kuin kansainväliseltäkin huipputasolta.

Kamppailu mestaruudesta kiristymässä

Vuosi sitten kauteen lähti selvänä ykkössuosikkina Oulun Luistinseura ja vahvimmaksi haastajaksi nostettiin IFK. Mitään suuria yllätyksiä ei talven aikana koettu sillä maaliin tultiin juuri tässä järjestyksessä. Tällä kertaa ennakkoasetelmat ovat kuitenkin aiempaa tasaisemmat. Mestaruutta puolustava OLS on toki edelleen vahva, mutta menetykset pelaajamarkkinoilla saattavat nakertaa joukkueen iskukykyä. Etelästä nousee useampikin varteenotettava haastaja menestymään tottuneelle keltapaitaiselle oululaisryhmälle.

IFK ei suinkaan ole ainoa mestaruustaisteluun ilmoittautunut joukkue sillä myös Porvoossa on pantu kovat piippuun. Akilles on häärännyt siirtomarkkinoilla varsin aktiivisesti ja tavoittelee tosissaan paluuta viimeksi 1980-luvulla kokemiinsa menestyksen aikoihin. Toinen kova haastaja on Kampparit - etenkin jos jääolosuhteet Mikkelissä vielä joskus saadaan nostettua samalle tasolle kuin muilla liigapaikkakunnilla. Unohtaa ei sovi myöskään vuodesta toiseen tasaisesti suorittavaa Narukerää. Porilaisryhmän nousu loppuotteluihin olisi kuitenkin jo pienoinen yllätys.

Bandyliiga viedään edelleen läpi 11 joukkueen voimin, sillä pääsarjan pari vuotta sitten jättäneelle Veitsiluodon Vastukselle ei toistaiseksi ole löytynyt korvaajaa. Sen sijaan jääpallokartan harvennuksesta liikkui huhuja tänäkin vuonna. Jo toisen kerran peräkkäin SM-pronssia ottanut joukkue ajautui kesän aikana vaikeuksiin. Onneksi kaikki päättyi hyvin myös tällä kertaa ja Oulun Palloseura jatkaa Bandyliigassa normaaliin tapaan.

Ylempi ja alempi jatkosarja edelleen käytössä

Viime kaudeksi Bandyliigan sarjajärjestelmää muutettiin. Uudistus osoittautui onnistuneeksi ja niinpä samalla järjestelmällä jatketaan myös tällä kaudella. Ensin siis pelataan 11 joukkueen kesken yksinkertainen alkusarja. Ensimmäiset ottelut pelataan marraskuun puolivälissä ja alkusarja päättyy heti uudenvuoden jälkeen. Tämän jälkeen alkusarjan kuusi parasta jatkavat Valioliigassa kun taas sijoille 7-11 päätyneet pelaavat Bandyliigan jatkosarjaa. Sekä Valioliiga että jatkosarja pelataan kaksinkertaisina sarjoina. Näin kaikki joukkueet pääsevät pelaamaan joko 20 tai 18 sarjaottelua.

Pudotuspelit alkavat puolivälierillä keskiviikkona 24. helmikuuta. Pudotuspeleihin osallistuvat kaikki Valioliigan joukkueet sekä kaksi parasta jatkosarjan joukkuetta. Valioliigan joukkueilla on tänäkin vuonna parhaimmuusjärjestyksessä mahdollisuus valita puolivälierävastustajansa. Tosin joukkueet valitsivat jo viime kerralla juuri ne vastustajat jotka olisivat kohdanneet myös normaalimenettelyllä. Kaikki pudotuspelikierrokset pelataan paras kolmesta -järjestelmällä. Suomen mestaruus ratkeaa viimeistään sunnuntaina 14. maaliskuuta.

Jääpallossa, kuten pallopeleissä yleensäkin, erikoistilanteet nousevat usein ratkaisevaan asemaan. Tällä kaudella kulmalyöntisääntöä on jonkin verran muutettu. Mikäli kulmalyönnin ja sitä seuraavan laukauksen jälkeen pallo menee puolustavan joukkueen pelaajan kautta yli päätyrajan, jatketaan peliä maaliheitolla. Uusi kulmalyönti tuomitaan vain, mikäli puolustavan joukkueen pelaaja tarkoituksellisesti pelaa pallon yli päätyrajan. Sääntöuudistuksen myötä onkin odotettavissa että kulmalyöntien määrä vähenee.

Bragulle tsiigaan bandya!

Marraskuu on kuukausista yleensä se kaikkein pimein ja ankein. Siitä ei kuitenkaan kannata masentua, sillä tämä on myös se aika vuodesta jolloin legendaarisella Brahen kentällä on jälleen jääpalloviihdettä tarjolla! Lyhyt mutta tiivis kausi on alkamassa aivan liian pitkän, reilun kahdeksan kuukauden mittaisen kesäloman jälkeen. Talven kuningaslaji on jälleen valmis valtaamaan ulkojäät riippumatta siitä, onko pakkasta ilmassa ja lunta maassa tai ei.

Jo viime kaudella loppuotteluihin edennyt IFK pyrkii nyt kirkastamaan hopean kullaksi. Punapaidoilla on koossa laadukas ja kokenut joukkue joten tavoitteesta ei tarvitse tinkiä. Kioskirakennuksen remontin takia ottelujärjestelyihin tulee joitakin muutoksia, mutta Bragun katettu katsomo takaa edelleen yleisön säilyvän kuivana riippumatta siitä millaista roinaa taivaalta mahdollisesti sataa. Loistavan tunnelman puolestaan takaa tuttuun tyyliin Stadin Kingit, joten edessä on jälleen viihdyttävä jääpallokausi!
   

- H.T.