45 min + 15 min + 45 min
  
Ekat 45 min

Kauden viimeinen ottelu lähtee käyntiin hirveällä höyryllä kapellimestarin ollessa numero kolmetoista. Tämä numero kolmetoista on Jumalan lahja jalkapalloilulle, joka osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. On väärin muistella, kuinka monta kertaa hän pääsi kokeilemaan tyhjään maaliin. Niillä maaleilla olisimme olleet sankareita, mutta tällä kertaa ei ollut tsägä eivätkä hattarat kohdallaan. Muuten ensimmäinen puolikas oli kivaa peliä tähtirinnoilta ja he tavallaan tekivät keravalaiset nukkuviksi. Ensimmäisellä puolikkaalla oli paikkoja rumaan .aiskaukseen, mutta niin ei tällä kertaa tapahtunut.

15 min

Saavuin haikeana Bollikselle tietäen, että se on tänä kesänä viimeinen kerta. Otin aikaa mietteilleni ja ajatuksilleni, jotka eräs todella rakastettava henkilö jakoi kanssani. Kiitos.

Bolliksen kaltseilla jäbät veti todella tyylikkäästi kättä lippaan, joka veti allekirjoittaneen nöyräksi.

Toisella puolikkaalla käteni olivat todella jäässä. Eräs Kingi tietää, että jos ei omat .allit niitä lämmitä niin etsi lähimmät rinnat niiden peitoksi. Ei tarvittu kuin katse viereen ja ensimmäinen vapaaehtoinen löytyy. Siitä ilmeisesti siintää kysymys, ettet kai sä halua Bitbullin kioskille?

Toka 45 min

Pelailu tasaantuu ja ilmeisesti kumpikin joukkue odottaa pääsyä Stadin valoihin. Itse mietin edelleen, mitä fudiskauden jälkeen on luvassa: no bandyä ja handista ainakin, ehkä satunnaista kendoa myös. Kaksi joukkuetta kentällä odottaa kaverin virhettä ja nukkuvat jatkavat uinumista. Samaan uneen tähtirinnatkin ilmeisesti haluavat – sen verran ponneton toinen nelivitonen on. Muutama paikka siunaantuu uinuvien päätyyn, mutta tälläkään kertaa ei ollut onni myötä. Henkilökohtaisesti huomasin pelikellon olevan kasivitosen ja ysikymppisen välissä ja peli oli totallisen kuollutta palloilua, johon voi kauden lopettaa. Kiitos! Tack!

Yhteenveto

- Numero 13
- Haikea kaipuu ja tyhjyys
- Numero 13
- Petsku

-Gyyni