Talven selän jo taituttua on myös jääpallokausi 2008-09 jäänyt lopullisesti taakse. Ennen kauden alkua suoritetuissa spekulaatioissa suurin mestarisuosikki oli Oulun Luistinseura ja hyvänä kakkosena tuli HIFK. Yllättävää ei siis ole että tuossa järjestyksessä maaliin myös päädyttiin. Talven aikana ehti kuitenkin tapahtua paljon ennen kun mitalistit lopulta olivat selvillä.

Runkosarja

Edelliskauden tapaan Bandyliiga lähti liikkeelle marraskuun puolivälissä 11 joukkueen voimin. Tapaninpäivään mennessä ehdittiin maaottelutauosta huolimatta pelata yksinkertainen sarja. Tunnelmia kauden alla latisti hiukan tieto siitä että yksi oli joukosta käytännössä poissa. 2000-luvun menestynein suomalainen jääpalloseura Tornion Palloveikot nimittäin oli siirtänyt miehistönsä rajan taakse pelaamaan HaparandaTornio Bandyn nimissä Ruotsin Allsvenskania, ja Suomen pääsarjaa jäi koluamaan kokematon juniorijoukkue.

Runkosarja sujui IFK:lta mainiosti. Punapaidat voittivat kymmenestä ottelustaan kahdeksan, mikä takasi joukkueelle alkusarjan kakkossijan. Ainoat tappionsa IFK kärsi mestari-OLS:lle sekä syksyllä vahvassa vireessä olleelle Veiterälle. Alkukauden erikoisuus oli vierailu pohjoiseen. Harvemmin IFK sieltä on palannut päästämättä maaliakaan omiin, mutta nyt tällainenkin ihme koettiin: OPS kaatui 5-0 ja Tornion juniorit peräti 17-0. Perinteisessä Tapaninpäivän derbyssä IFK kaatoi Botnian heikon esityksen jälkeen.

Valioliiga

Alkusarjan jälkeen jyvät eroteltiin akanoista; kuusi parasta joukkuetta jatkoi Valioliigassa ja loput viisi ryhmää Bandyliigan jatkosarjassa. Molemmissa pelattiin kaksinkertainen sarja. Uudistus osoittautui erittäin onnistuneeksi. Koko talven jatkuvien murskatulosten sijasta saatiin kaksi varsin tasaista sarjaa, joissa kaksinumeroiset lukemat jäivät lähes kokonaan näkemättä. Poikkeuksia säännöstä olivat lähinnä torniolaisjuniorien teurastukset alemmassa jatkosarjassa. ToPV:n tämän kauden saldoksi jäi 18 ottelua ja yhtä monta tappiota maalierolla 10-248.

Heti Valioliigan alussa IFK koki raskaan takaiskun, kun Janne Hauska loukkaantui pahasti ottelussa Narukerää vastaan. Maajoukkuehyökkääjän kausi päättyi siihen ja punapaidat menettivät yhden terävimmistä syömähampaistaan. Kun vielä Janne Hölttö oli loukkaantunut juuri ennen joulua ja Peter Standertskjöld-Nordenstamilta meni koko kausi leikkauksesta toipumiseen, joutui IFK sinnittelemään sarjan loppuun saakka 14 kenttäpelaajalla. Pelivara loukkaantumisten, sairastumisten ja muiden poissaolojen suhteen oli käytännössä olematon.

Kapeasta ringistä huolimatta IFK eteni myös Valioliigassa tasaisen varmasti. OLS oli edelleen liian vahva mutta muut joukkueet pysyivät stadilaisten takana. Kotitappio Veiterälle kuitattiin Lappeenrannassa viikkoa myöhemmin ja Valioliigan kakkossija varmistui tasapelillä Akillesta vastaan sarjan toiseksi viimeisellä kierroksella. Narukerä kaatui molemmissa kohtaamisissa mutta sinnikkäälle OPS:lle IFK joutui jättämään yhden pisteen kauden toisella Oulun-vierailullaan. Valioliigan toinen sija takasi IFK:lle kuitenkin hyvät asetelmat pudotuspeleihin.

Janne Hauskan loukkaannuttua IFK:n maalinteko jäi käytännössä kolmen pelaajan varaan. Tulisieluinen Mika Mutikainen kannatteli joukkuetta keskitalvella ja oli Valioliigassa punapaitojen tehokkain pelaaja. Joukkueen kapteeni Lauri Söderström iski tuttuun tapaan maaleja tasaiseen tahtiin. Loppukaudesta joukkueen ykkösnimeksi kohosi kuitenkin keskikenttäpelaaja Juho Liukkonen, mistä osoituksena pudotuspelien pistepörssin voitto sekä valinta Bandyliigan helmikuun pelaajaksi.

Puolivälierät

Helmikuun lopulla käynnistyneissä pudotuspeleissä IFK sai ensin vastaansa Mikkelin Kampparit, alemman jatkosarjan parhaan joukkueen. Mustapaidat olivat talven aikana haalineet riveihinsä kaksi IFK:llekin hyvin tuttua pelaajaa: hyökkääjä Antti Laine ja keskikenttäpelaaja Tero Kumela vahvistivat Kamppareita loppukauden ajan. Mikkeliläiset kärsivät kuitenkin suuren menetyksen joukkueen primus motor Kimmo Huotelinin loukkaannuttua MM-kisoissa. Sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta Kampparien pudotuspelimenestyksen kannalta Huotelinin poissaolo osoittautui kohtalokkaaksi.

Kenties viimeisessä luonnonjäällä pelatussa pudotuspeliottelussa Mikkelissä IFK otti nopeasti ohjat käsiinsä ja vierasvoitto kirjattiin lukemin 2-5. Pahiten Kamppareita kuritti Mikkelin oma poika Liukkonen, jonka pistesaldo ottelussa oli 2+2. Muutamaa päivää myöhemmin joukkueet kohtasivat Bragulla ja jatkopaikka oli IFK:lle jo katkolla. Kovaan vastatuuleen avausjakson puskeneet punapaidat menivät tauolle yhden maalin tappioasemassa, mutta kenttäpuoliskojen vaihduttua IFK jyräsi selvään voittoon (6-3) ja samalla välieriin.

Välierät

Sarjakauden aikana hyviä otteita esittäneistä joukkueista Veiterä ja Akilles lähtivät laulukuoroon heti pudotuspelien avauskierroksella. Niinpä välierissä nähtiin otteluparit IFK-Narukerä sekä OLS-OPS. Oulun paikalliskohtaamisissa yllätyksiä ei nähty ja OLS:n finaalipaikka varmistui jo kahden ottelun jälkeen. Vanhat kiistakumppanit IFK ja Narukerä puolestaan kävivät täydet kolme kamppailua saadakseen paremmuutensa selville. Ottelusarjan aikana nähtiin varsin vaihtelevia peliesityksiä.

Välierät käynnistyivät maaliskuun ensimmäisenä keskiviikkona Narukerän kotiottelulla. Peli oli tasaista ja tarkkaa, mistä kielivät taukonumerot 0-0. Toisella puoliajalla kotijoukkue karkasi kahden maalin johtoon ja IFK:n tilanne näytti tukalalta. Söderströmin kavennuksesta huolimatta porilaiset johtivat 2-1 kun pelikellossa oli 88 minuuttia täynnä. IFK kuitenkin luotti itseensä ja kärsivällisyys palkittiin: Söderströmin ja Liukkosen maaleilla stadilaiset käänsivät ottelun viime hetkillä voitokseen!

Seuraavana lauantaina IFK lähti hakemaan Bragulta jo finaalipaikkaa, mutta toisin kävi. Punapaitojen peli oli täysin lukossa ja Narukerä tasoitti ottelusarjan voitettuaan toisen kohtaamisen 3-6. Edessä oli näin ratkaiseva kolmas ottelu. Yön aikana kaikki tuntui taas kääntyneen päälaelleen ja sunnuntaina aurinkoisessa kevättalven kelissä pelattu ratkaisuottelu sujui IFK:lta kuin tanssi. ”Late” Söderström vei isännät johtoon alle 20 sekunnissa, tauolle mentiin numeroissa 6-0 ja loppulukemiksi saatiin 10-2. Näin oli IFK selvittänyt tiensä finaaliin!

Loppuottelut

Viimeisten vuosikymmenten aikana Oulun Luistinseura on tullut IFK:lle tuttuakin tutummaksi vastustajaksi. Punaiset ja keltaiset kamppailivat jääpallovaltikasta erityisen kiivaasti 1980-luvulla, jolloin joukkueet kohtasivat finaalissa peräti viisi kertaa. Pudotuspeleissä IFK ja OLS iskivät yhteen edellisen kerran keväällä 2007, jolloin kaksikon muodostamasta välieräparista finaaliin jatkoi IFK. Tällä kertaa loppuotteluihin lähti suosikkina kuitenkin hallitseva mestari OLS, joka oli edennyt sarjassa konemaisen varmasti läpi kauden.

Keskiviikkona maaliskuun 11. päivänä 2009 IFK pelasi ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen miesten sarjoissa jonkin lajin finaaliottelun Helsingissä. Bragulle oli ahtautunut yli tuhat katsojaa ja Stadin Kingit piti täpötäysillä lehtereillä yllä raivokasta tunnelmaa alusta loppuun saakka. Jääongelmien takia puoli tuntia myöhässä alkanut ottelu oli tasaista ja tarkkaa finaalibandya. OLS pääsi tauolle johtoasemassa väärin tuomitun kulmalyönnin seurauksena, mutta IFK sai tilaisuutensa toisella puoliajalla vieraiden jäähyillessä. Tulosta ei kuitenkaan syntynyt ja OLS vei voiton lukemin 0-3.

Seuraavana viikonloppuna jääpallofinaalit siirtyivät Ouluun, jonne suuntasi myös Stadin Kingien bussi sekä joukko omatoimimatkailijoita. OLS karkasi toisessa loppuottelussa jo kolmen maalin johtoon, mutta stadilaiset eivät antaneet periksi kentällä eivätkä katsomossa. Lauri Söderströmin ennen taukoa iskemä kavennus piti punapaitojen toiveet hengissä ja toisella puoliajalla IFK jyräsi näytöstyyliin. Vieraat veivät isäntiään kirjaimellisesti kuusi-nolla ja loppunumeroiksi kirjattiin tylyt 3-7. Voitot siis tasan 1-1 ja edessä kolmas ja ratkaiseva ottelu.

Valitettavasti finaalisarjan viimeinen näytös oli IFK:n kannalta alusta asti epäonninen. OLS onnistui maalinteossa jo ottelun toisella minuutilla eikä johtoasemastaan tämän jälkeen enää luopunut. Keltapaitojen tehokkuus oli suorastaan tyrmäävää ja etumatkaa kasvatettiin mm. kolmen rangaistuslyönnin turvin. Niinpä loppuvihellyksen kuuluessa tulostaululla komeilivat numerot 10-2. Suomen mestaruus näin OLS:lle ja SM-hopeat IFK:lle. Mitalisija oli HIFK Bandyn neljäs 2000-luvulla, mutta mestaruuteen punapaidat eivät sitten kevään 1998 ole yltäneet.

Yleisesti kaudesta 2008-09

Odotetun finaaliparin takana nähtiin monen joukkueen ottavan huomattavia edistysaskelia aikaisempaan verrattuna. Erityisen paljon toimintaansa olivat terävöittäneet Veiterä ja Akilles, joille sarjasijoitus oli paras vuosikausiin. Pudotuspeleissä taas parhaiten venyi Oulun Palloseura. Pronssiottelun voitto merkitsi OPS:lle ensimmäistä mitalisijaa sitten vuoden 1967! Hävinnyt osapuoli Narukerä osoitti tasonsa sekin yltämällä välieriin jo viidennen kerran peräkkäin.

Ennen kauden alkua Bandyliigan kiinnostavuus vaikutti hivenen kyseenalaiselta. Olihan  ToPV:n miehistö siirtynyt Ruotsin puolelle minkä lisäksi muistissa olivat aiempien vuosien aivan liian lukuisat epätasaiset ottelut. Uusien joukkueiden esiinmarssin ja onnistuneen sarjajärjestelmän ansiosta liiga pysyi kuitenkin verrattain tasaisena ja mielenkiintoisena läpi kauden. Ainoastaan otteluohjelma jätti toivomisen varaa. Lyhyestä kaudesta huolimatta IFK:lla oli peräti kaksi kertaa kuukauden mittainen tauko kotipeleistään!

Punapaitoja luotsasi nyt ensimmäistä kertaa Ari Kukkonen ja hyvin hän debyytistään selvisi, sillä hopeamitaleita parempaan ei IFK ole tällä vuosituhannella pystynyt. Kokeneet runkopelaajat pitivät edelleen tasonsa minkä lisäksi Niclas Boreniuksen, Kasimir Bernerin sekä Patrik ja Christoffer Huberin muodostama nuorisokvartetti sai säännöllisesti peliaikaa. Aivan loppuun asti ei IFK:n potku tällä kertaa riittänyt, mutta yritys oli hyvä. Kenties paras esimerkki soturihengestä oli joukkueen nestori Janne Hölttö, joka kovista kivuista huolimatta palasi pitkältä sairaslomalta suoraan pudotuspelien tuoksinaan.

Kohti tulevaa

Leimallista 2000-luvun suomalaiselle jääpallolle on ollut pitkäjänteisyyden puute. Muutama seura on pysynyt jatkuvasti kärkikamppailuissa, mutta useimpien kohdalla on nähty joko tasaista rämpimistä tai voimakasta tason heilahtelua. Pienessä lajissa seuraorganisaation tärkeys korostuu ja tilanne tuskin muuttuu tulevina, taloudellisesti kenties hyvinkin synkkinä aikoina. Sponsorieurojen ollessa entistä tiukemmalla pelaajienkin on helpompi päätyä tuttuun ja turvalliseen, kuin epävakaiseen ja jatkuvasti tempoilevaan organisaatioon.

Loppuottelussa kohtasivat sarjan kaksi iäkkäintä joukkuetta. Moni OLS:n avainpelaajista on jo uransa loppumetreillä ja myös IFK:lla on oma ikämiesosastonsa. Janne Hölttö täytti helmikuussa 40, Juha Laitinen yltää samaan syksyllä ja Mika Mutikaisen vuoro on ensi vuonna. Jääpallomaailmasta toki löytyy paljon esimerkkejä siitä että bandy-elämää on myös neljänkympin jälkeen. IFK:n leiristä kuuluneiden ensikommenttien mukaan pelaajarunko pysyy koossa, joskin esim. loistokauden pelanneen Juho Liukkosen kohdalla siirtyminen Ruotsiin on hyvinkin todennäköinen vaihtoehto.

Pohjoisen suunnalla mielenkiintoisen ripauksen soppaan tuo HT Bandyn nousu Ruotsin pääsarjaan. Paikka kovatasoisessa Elitserienissä saattaa osoittautua melkoiseksi pelaajamagneetiksi pohjoisen suunnalla rajan molemmin puolin. Tämä vapauttaisi samalla pelaajia myös ToPV:n Bandyliiga-joukkueen käyttöön. Kävi miten kävi, toista kertaa ToPV täytenä heittopussina tuskin liigaan enää lähtee. Väärässä sarjassa pelaaminen ja otteluiden häviäminen keskimäärin 13-14 maalilla ei kehitä ketään, sanoivat torniolaiset mitä tahansa.

Hyvää työtä vuodesta toiseen tekevä Narukerä pysynee pinnalla myös ensi kaudella. Ja toivon mukaan Veiterän ja OPS:n tasonnosto ei jää tilapäiseksi. Panostustaan jatkaa varmuudella Akilles, mistä osoituksena avainpelaajien jatkosopimukset sekä Botnian ykköstykki Tero Määttälän kaappaaminen Oulunkylästä. Kauan ja hartaasti ajettu Mikkelin tekojäähanke on vihdoinkin toteutumassa, mikä puolestaan merkitsee Kamppareille elintärkeää piristysruisketta. Vaikuttaa siis siltä että hyviä ja kiinnostavia pelejä on tarjolla myös jääpallokaudella 2009-10!

- H.T.