Hieman totuttua paremmin sujuneen käsipallokauden 2006-07 vauhdittamana IFK lähti seuran 110-vuotisjuhlakaudelle kovasti muuttuneella miehistöllä ja tähtäimessään sijoituksen parantaminen edellisvuodesta. Odotuksista ja panostuksista huolimatta punapaidat jäivät jälleen kärkikuusikon ulkopuolelle ja joutuivat taistelemaan sarjapaikastaan putoamiskarsintojen puolella.
  
Ennen tämänvuotisia pelejä IFK:n käsipallolla oli takanaan 2000-luvun vähiten heikko kausi joukkueen päästyä mukaan ylempään loppusarjaan ja kuuden parhaan porukkaan. Silloin yhdeksän joukkueen sarjassa taakse jäivät Arsenal, Atlas ja Åbo IFK. Kärkijoukkueita vastaan IFK sai tuolloinkin vain kaksi voittoa HC Westistä jääden lopulta kuudennelle sijalle, joka kuitenkin oli paras lopputulos sitten vuoden 1991.
 
Juuri ennen kauden 2008 alkua paikalliskilpailija Arsenal luopui paikastaan SM-sarjassa ja miesten pääsarjaan jäi vain kahdeksan joukkuetta. Arsenalin pelimiehet hajaantuivat tasaisesti eri joukkueisiin, mikä tarkoitti että jokainen vastustajakin vahvistui uusien pelaajiensa ansiosta. IFK:hon Arsenalista siirtyivät Joonas Leisio ja Tomi Sivén sekä nuoremmasta portaasta Christoffer Eneberg, Harri Pitkänen ja Niklas Salmén. Maalinsuulta kuultiin kuitenkin huonompia siirto-uutisia ”King” Arthur Franckin jättäessä pelit sivuun työkiireidensä vuoksi. Tiivistyneessä sarjassa jatkosarjaan voisi yltää vain entisestäänkin vahvempia joukkueita kaatamalla. Muuten kohtalona olisivat SM-karsinnat toisena jumbojoukkueista.

Kausi sai satumaisen alun IFK:n vieraillessa monikymmenkertaisen Suomen mestarin BK-46:n kotiareenalla. Motivaatioedun turvin IFK sai yllätettyä helppoa vastusta odottaneet karjaalaiset, voittomaalin jäädessä legendaksi. Vanha konkari A-P Tuomi heitti uskomattoman vapaaheiton viimeisellä sekunnilla muurin kautta maaliin ja IFK oli kumonnut kaikki odotukset ottamalla vierasvoiton yhdestä sarjan suurimmista joukkueista. Seuraavien otteluiden kahdeksan peräkkäistä tappiota työnsivät IFK:n takaisin sarjataulukon pohjalle ja Atlas-tasurin jälkeen seuraavat sarjapisteet tulivat vasta toiseksi viimeisellä kierroksella sarjakakkosen Sjundeå IF:n kotihallista. Alkusarjan vierasvoitot jäivät liian harvinaisiksi poikkeuksiksi, kun IFK ei pystynyt saavuttamaan tasoaan muissa otteluissa. Hetkellisesti joukkue pelasi tasaväkisesti kärkijoukkueitakin vastaan, kunnes tasaisten jaksojen jälkeen IFK menetti oman otteensa peliin. Ylempään jatkosarjaan päässeet joukkueet eivät armoa antaneet, ja pelit ratkesivat yleensä lyhyessä ajassa muutaman maalin retkahduksilla. Kahdella voitolla IFK jätti vain Atlaksen taakseen, jääden neljän voiton päähän viimeisinä jatkoon päässeestä kolmikosta BK-46, Åbo IFK ja HC Fenix.

Kausi jatkui yhdessä Atlaksen kanssa SM-karsintasarjassa, minne haastajiksi nousi I-divisioonan neljä parasta joukkuetta. Divarin runkosarjan voittanut Dicken tarjosi parhaan vastuksen kummassakin kohtaamisessa, mutta muista joukkueista ei ollut vakavaa uhkaa vahvalla ammattiylpeydellä pelannutta IFK:ta vastaan. Kevään puolella IFK sai hiottua pelinsä mallikkaaseen kuntoon ja työskenteli karsintasarjan voittoon puhtaalla saldolla 10 voittoa 10 ottelusta. Täyden pistepussin lisäksi joukkueen maaliero jäi 113 osumaa plussalle, eli vastustajat tyrmättiin keskimäärin yli kymmenellä maalilla joka pelissä. Kevyempi vastus toki vaikuttaa tuloksiin, mutta pelillisestikin IFK oli huipussaan vasta helmi-maaliskuun kohdalla. Alkusarjassa IFK:lle voittamaton Atlas kaadettiin nyt vieraskentällä seitsemällä maalilla ja kotonakin kuuden maalin erolla. Karsintapeleissä IFK heitti yhteensä 368 maalia, mikä oli 52 häkkiä enemmän kuin toiseksi parhaiten hyökännyt Atlas.

Pelaajista parhaiten onnistuivat pakit Joni Furstenborg ja Joonas Leisio. Furstenborg oli alkusarjassa koko liigan viiden parhaan maalintekijän joukossa ennen loukkaantumistaan, mutta jäi lopulta 12 pelissään 78 osumaan, jonka muutama vastustaja ehti ohittaa viimeisillä kierroksilla. Leisio puolestaan osui alkusarjan 12 pelissä vain 22 kertaa, mutta karsinnoissa patomuurit murtuivat ja Leisio tykitti 10 matsissa 83 maalia lisää. Maalivahdeista Thome-Ilmonen-Voionmaa pelasivat keskenään samalla tasolla. Joukkueen puolustuspelin tiivistyessä keväällä alkoivat torjuntaprosentitkin kohota, mutta kukaan kolmikosta ei tehnyt selvää eroa muihin veskareihin. Suurimmaksi jossitteluksi koko kaudesta jää Mathias Roosin vakava loukkaantuminen harjoitusturnauksessa ennen kauden alkua. Revennyt polven ristiside katkaisi koko kauden heti elokuussa, ja Roos on läpi talven hakenut kuntoutumista seuraavalle kaudelle. Valmentaja Ferenc Panczelin potkujen jälkeen Matte ohjasi IFK:n peliä otteluvalmentajana.
  

Seuraava kausi 2008-09 on vielä sarjasysteemiltään hämärän peitossa. Leikistä luopui tällä kertaa Åbo IFK, joka yhdistää toimintansa paikalliskilpailija HC Fenixin kanssa. Näin ollen ylemmän loppusarjan joukkueista jatkaa vain viisi, ja karsinnoista liigapaikkaa tarjotaan neljälle parhaalle. Tällä hetkellä ei ole varmuutta haluavatko edes kaikki joukkueet nousta SM-sarjaan tai pystyvätkö ne täyttämään liigalisenssi-ehdot. Jos sekä Dicken että Porvoon Akilles hakevat mukaan SM-sarjaan, olisi sarjassa mukana sentään yhdeksän joukkuetta. Muutosta on luvassa siltäkin osalta, että tähän mennessä kasvattajaseurana toimineen Dickenin pelaajat ovat siirtyneet yhteistyösopimuksella HC Westin edustusjoukkueeseen. Liigajoukkueena Dicken varmasti tarvitsisi osan miehenaluistaan myös takaisin omaan paitaansa. Tämän kauden matseissa IFK päihitti selvästi ensi vuoden sarjatulokkaat, joten vapaaksi jääneen kuudennen sijan pitäisi olla ehdoton minimitavoite. Pari uutta joukkuetta toisi piristävästi uutta verta käsipallon SM-sarjaan, jolla ei näyttänyt olevan suurtakaan vetovoimaa helsinkiläis-yleisöön nykyisillä jengeillä. Kahdeksan joukkueen sarjana käsipalloliiga ei tarjoa käsitystä laajamittaisesta huippu-urheilusta - varsinkaan kun lähes kaikki joukkueet ovat kotoisin Uudeltamaalta.