Vuoden vaihtumisen myötä on myös kotoisesta Bandyliigasta saatu jo noin puolet pelatuksi. Sarjataulukko on tosin hiukan ontuva sillä joukkueet ovat pelanneet melko vaihtelevan (7-11) määrän otteluita. HIFK:n osalta takana on kuitenkin 10 runkosarjan yhteensä 20 pelistä, joten punapaidat ovat tarkalleen puolimatkan krouvissa ja tältä pohjalta pieni yhteenveto alkukaudesta on nyt paikallaan.

Haastavat olosuhteet

Viime vuoden tapaan syksyn kelit ovat olleet suorastaan tragikoomisen surkeat eikä talvesta ole bandy-Suomessa ollut juuri tietoakaan. Ilman tekojäätä ei jääpalloa voisi tässä maassa enää järkevästi pelata. Tämän asian voivat vahvistaa Mikkelin mustapaidat. Ainoana liigajoukkueena luonnonjäiden varassa sinnittelevä Kampparit ei ole pystynyt pelaamaan vielä yhtään ottelua kotikaupungissaan, joten joukkueen kotipelejä on jatkuvasti siirretty myöhempään ajankohtaan parempien kelien toivossa lukuunottamatta joulukuun puolivälin OPS-ottelua, joka pelattiin Jyväskylässä!

Muualla Suomessa sääolosuhteet ovat olleet melko lailla tasapuolisen kurjat ja joukkueet siinä mielessä samalla viivalla. Viime kaudella SM-hopealle yltänyt IFK on kuitenkin tähän mennessä selvinnyt tilanteesta parhaiten. Kesällä hyvin harjoitellut joukkue sai muutaman täsmävahvistuksen, ja jo valmiiksi yhtenäinen porukka hitsautui entistäkin paremmin yhteen Ljusdalissa sarjakauden alla pelatun World Cupin myötä. Vaikka parantamisen varaa vieläkin löytyy, voi päävalmentaja Timo Partanen ilman muuta olla tyytyväinen suojattiensa peliesityksiin.

Vuosi sitten IFK:n peli oli alkukaudesta vielä melko tukkonaista ja erikoistilanteiden hyödyntäminen ajoittain jopa heikkoa. Tällä kaudella punapaidat ovat kuitenkin esittäneet selvästi parempia otteita. IFK rakentelee hyökkäyksiä monipuolisesti koko joukkueen voimin ja kun palloa jaetaan hyvin liikkeessä olevalle kaverille, on vastustajan puolustus nopeasti murrettu. Myös kulmalyönneissä onnistutaan nyt viimekautista paremmin; Kaarella on rutkasti tulivoimaa ja täten vaihtoehtoja, kun on aika iskeä Mika Mutikaisen (vasemmalta) tai Janne Hauskan (oikealta) antamista kulmureista.

Stadilaiset sarjan kärjessä

Ennen kauden alkua IFK ilmoitti ainoaksi tavoitteekseen Suomen mestaruuden. Ja hyvin ovat punapaitojen otteet kentällä vastanneet odotuksia, sillä vuoden vaihtuessa IFK komeilee sarjan kärjessä! Ainoa pistemenetys koettiin harmittavasti seuran 110-vuotisjuhlaottelussa Oulun Luistinseuraa vastaan. Stadilaisten nopea 2-0 -johto kääntyi lopulta niukaksi (2-3) tappioksi. Tätä säännön vahvistavaa poikkeusta lukuun ottamatta IFK on kuitenkin kulkenut voitosta voittoon.

Kyse on useimmiten ollut peräti murskavoitoista, sillä tavaksi on tullut että IFK:n otteluissa numerot repeävät viimeisen 30 peliminuutin aikana. Juuri päättyneellä pohjoisen kiertueella stadilaiset olivat kuitenkin tavallista tiukemmalla. Punapaidat ottivat monella tavalla tärkeän voiton, kun mestari-Tornio kaatui viimekeväisellä finaaliareenalla Haaparannan Gränsvallenilla. Tämä oli vasta IFK:n toinen vierasvoitto ToPV:sta 2000-luvulla. Edellisen kerran punaiset juhlivat SM-välierien toisessa osaottelussa keväällä 2003.

Tällaisen voiton jälkeen on aina vaikeaa palata jään pinnalle, etenkin kun seuraava ottelu odottaa heti seuraavana aamuna. Oulun Palloseura oli vähällä päästä yllättämään IFK:n (OPS johti tauolla 4-1) mutta toisella puoliajalla kannattajiensa piiskaamat punapaidat kirivät rinnalle ja ohi. Näin jatkui IFK:n pitkä tappiottomien vieraspelien putki, mikäli pudotuspelejä ei lasketa. Runkosarjassa IFK on hävinnyt vieraissa viimeksi 18.2.2006, jolloin liigakartalta sittemmin poistunut Vastus oli Kemissä parempi lukemin 4-2.

Laatua joka osa-alueella

Kenellekään tuskin on yllätys, että IFK:n ja samalla koko Bandyliigan paras maalintekijä alkukaudesta on ollut Lauri Söderström. Lähes joka ottelussa tolppien väliin osuva "Late" on laukonut tähän mennessä 20 byyriä, joista melkoisen osan erikoistilanteista. Yhtä odotettua on ollut Antti Laineen ja Mika Mutikaisen vahva panos hyökkäyspelissä. Myös Hauskan veljekset Janne ja Tomi alkavat yhä paremmin päästä punapaitojen kuvioihin sisään.

Alkukauden yllätyspelaaja on ollut Juho Liukkonen, vasta viime kesänä IFK:hon siirtynyt keskikenttämies. Tämä 23-vuotias ex-kamppari on isokokoinen ja järkevä pelaaja jonka urakaari on vahvassa noususuunnassa. Hyvän laukauksen omaava Liukkonen valittiin yhtenä kolmesta punapaidasta 25 pelaajan ryhmään, josta valitaan lopullinen joukkue Moskovassa tammi-helmikuun vaihteessa pelattaviin jääpallon MM-kisoihin. Kaksi muuta IFK:laista maajoukkueryhmässä ovat Tomi Hauska sekä luonnollisesti Mika Mutikainen.

Punapaitojen puolustus on viime kauden tyyliin ollut liigan tiivein; Kymmenessä ottelussa IFK:n verkkoon on isketty 16 maalia mikä on jääpallossa todella pieni lukema. Ansio tästä kuuluu ennen kaikkea koko joukkueen kurinalaiselle puolustuspelaamiselle - yhtään stadilaisten kokenutta ja tasokasta alakertaa väheksymättä. Ikinuori Juha Laitinen on edelleen vastustajien kauhu ja hyvää kautta pelaa moni muukin mies, mm. sivutuki Tomi Tasten. Tolppien välissä Aimo Vainio ja Juha Erkkilä ovat jakaneet torjuntavastuun melko tasapuolisesti.

Tähän mennessä pahin IFK:n kokema takaisku on Narukerä-ottelussa sattunut Tuomo Partasen paha loukkaantuminen. Polvensa telonut keskikenttäpelaaja joutui leikkaukseen ja pitkälle sairauslomalle. Kokemus ei ole Partaselle uusi sillä viime kaudella mies oli sivussa pari kuukautta rannevamman takia toipuen pelikuntoon juuri pudotuspelien kynnyksellä. Toivottavasti kuntoutuminen onnistuu tälläkin kertaa ja "Tuoppi" nähdään taas punapaidassa viimeistään ratkaisuotteluiden koittaessa!

Kevättä kohti

Ennen kauden alkua arvioitiin sarjan vahvimpien joukkueiden olevan ToPV, HIFK ja OLS. Ennakkokaavailut ovatkin melko pitkälle pitäneet paikkansa vaikka joitakin yllättäviä tuloksia on syksyn aikana nähty. Tässä vaiheessa kolmikosta vahvimmilla on IFK. Punapaidat ovat menettäneet vastustajille vain kaksi sarjapistettä, kun taas pohjoisen joukkueiden pistepussia on tähän mennessä kevennetty viiden pinnan edestä. Kolmen suuren keskinäisissä kohtaamisissa parhaiten on pärjännyt OLS.

Sarjan tähän mennessä suurin yllätys koettiin sunnuntaina 9. joulukuuta. Edellisenä päivänä IFK:n kaatanut OLS saapui nyt Porvooseen kohtaamaan isäntäjoukkueen, joka puolestaan oli hävinnyt siihen mennessä kaikki ottelunsa. Yleensä tällaiset pelit ovat selvää kauraa, vaan ei tällä kertaa. Akilles voitti ottelun maalein 5-3 ja tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen kun porvoolaiset pystyivät OLS:n kukistamaan! Mainittakoon että kyseinen voitto on edelleen Akilleksen ainoa tällä kaudella…

Uudenvuoden jälkeen Bandyliiga pyörii tiiviisti tammikuun 20. päivään saakka, minkä jälkeen seuraa jääpallon MM-kisojen aiheuttama kolmen viikon tauko. Pelit jatkuvat helmikuun toisena viikonloppuna ja runkosarjan päätöskierros pelataan sunnuntaina 24.2. Sarjan kärkikamppailun kannalta yksi tärkeimmistä otteluista pelataan juuri ennen MM-kisataukoa, kun IFK matkustaa pohjoiseen OLS:n vieraaksi. ToPV ja OLS taas pelaavat keskinäisen ottelunsa muutamaa päivää aikaisemmin ja sunnuntaina 17.2. on mestari-Tornion vuoro saapua Bragulle.

Muitakaan joukkueita ja niitä vastaan pelattavia otteluita ei tietenkään missään nimessä sovi unohtaa. Jääpallokausi on loppujen lopulta suhteellisen lyhyt, joten siitä kannattaa ottaa ilo irti nyt kun se on mahdollista. IFK:n kotiotteluiden katsojamäärät ovat selvässä nousussa eikä tämä ole pelkästään joukkueen hienojen peliesitysten ansiota. Kiitoksen ansaitsee myös Brahen kentän uusi katettu katsomo, joka on ollut arvossaan oikukkaiden syyssäiden aikana. Huonoja kelejä ei siis tarvitse jäädä kotiin murehtimaan, vaan Bragulle voi huoletta suunnata pillerin merkeissä - vaikka jo ensi lauantaina!

- H.T.

Punapaitojen seuraava ottelu HIFK - WP-35 pelataan Brahen kentällä lauantaina 5. tammikuuta 2008 kello 15:00. Ottelussa kohtaavat maamme jääpallohistorian kaksi menestyneintä, yhteensä 30 Suomen mestaruutta voittanutta seuraa.