Keskellä jatkuvia vesisateita ja syksyn synkintä pimeyttä koittaa kaivattu valonpilkahdus, kun kamppailu jääpallon Suomen mestaruudesta ensi viikonvaihteessa toden teolla jälleen pääsee käyntiin. Alkamassa on juhlakausi sekä suomalaiselle jääpallolle että HIFK:lle. On nimittäin kulunut pyöreät 100 vuotta siitä kun ensimmäinen jääpallomestaruus ratkaistiin, ja yhtä kauan on bandy-toimintaansa pyörittänyt tuon ensimmäisen loppuottelun toinen osapuoli eli IFK!

Hopea ei ollut häpeä

Vanha ja perinteinen stadilaisseura on toiminut monessa lajissa tienraivaajana jo alkuvaiheista saakka ja vuosisadan mittainen bandy-historia korostaa IFK:n roolia myös yhtenä jääpallon pioneereista Suomessa. Mutta pelkkään uranuurtajan asemaan ei IFK:n ole tässäkään lajissa tarvinnut tyytyä, mistä osoituksena seuran voittamat 14 jääpallon Suomen mestaruutta. Ja tavoitteena on että punapaidat pääsevät juhlimaan näissä merkeissä myös ensi keväänä!

IFK:n pitkä kuiva kausi päättyi viime keväänä, kun stadilaiset kuuden vuoden tauon jälkeen palasivat mitalikantaan. Tosin joukkueen tunnelmat heti tuoreeltaan olivat vähemmän juhlavat sillä Tornion Palloveikot jyräsi IFK:n loppuottelussa lähes jään rakoon. Lopputulos 7-3 mairitteli punapaitoja, joille finaali oli ensimmäinen sitten kultaisen kevään 1998. Vastustajalla oli mestaruusotteluista huomattavasti enemmän kokemusta ja se tuli Gränsvallenilla jokaiselle selväksi.

Olisi kuitenkin väärin jäädä muistelemaan viime kaudesta pelkkää finaalitappiota. Jo se että IFK selviytyi loppuotteluun osoittaa kauden olleen hyvinkin onnistunut. Runkosarjan toinen sija ilman vierastappioita, vähiten päästettyjä maaleja, mahtava nousu kuilun partaalta puolivälierissä, loistavat välierät… Vain viimeinen silaus jäi puuttumaan, mutta nytkin jääpallokausi 2006-07 oli IFK:lle kirkkaasti paras tällä vuosituhannella.

Täysosuma oli lähellä, vaikka sittenkin niin kaukana. Tämä jätti joukkueeseen vahvan revanssihengen ja selvää on, ettei IFK:lla juhlakaudellaan ole muuta tavoitetta kuin Suomen mestaruus. Punapaitojen pelaajapakka pysyi hyvin kasassa sillä menopuolelle kirjattiin vain kolme nimeä. Miikka Tujula siirtyi Ruotsin pääsarjaan Tillbergan riveihin, ja uransa lopettivat Stefan Kämpe sekä Jarno Bedda. Menetykset paikattiin neljän uuden pelaajan voimin joten IFK:n iskukyky lienee vähintään viime kauden tasolla.

Ei heikkoa kohtaa

Mitään ei ole jätetty sattuman varaan. Tämä ajatus nousee ensimmäisenä mieleen kun tarkastelee IFK:n pelaajalistaa. Jokaiselle joukkueen osa-alueelle riittää päteviä miehiä, joten punapaitojen materiaalissa on sekä tasoa että leveyttä. IFK:n tavaramerkkinä on jo vuosia ollut vahva puolustuspeli, mitä joskus on toteutettu ehkä liikaakin hyökkäyksen kustannuksella. Nyt homman kuitenkin pitäisi olla tasapainossa - hyökkääviin rooleihin on tarjolla riittävästi pelaajia jotka kykenevät muuhunkin kuin pitkien pallojen roiskimiseen.

Punapaitojen nimekkäimmät hankinnat tälle kaudelle ovat maajoukkuerinkiin kuuluvat Janne ja Tomi Hauska. Veljeksistä vanhempi eli hyökkääjänä tunnettu Janne Hauska (24) iski viime kaudella Veiterän paidassa 32 maalia ja oli tällä lukemalla Bandyliigan parhaita maalintekijöitä. Kun lisäksi vanhat luottomiehet Lauri Söderström ja Antti Laine edelleen jatkavat, on IFK:lla kärjessä melkoisesti tulivoimaa käytettävissä.

Myöskään keskikentän tilanne ei vaikuta huonolta. Tomi Hauska (21) löi itsensä kunnolla läpi viime talvena ja oli mukana myös Suomen joukkueessa Kemerovossa pelatuissa MM-kisoissa. Toinen uusi mies keskikentällä eli Kamppareista saapunut isokokoinen Juho Liukkonen (23) nähtäneen enemmän puolustavassa roolissa. Peliajasta taistelee myös Tomi Tukiainen (25), Akilleksen pitkäaikainen luottopelaaja. Yleisesti ottaen joukkueessa vallitsee terve kilpailu pelipaikoista, aivan kuten pitääkin.

Punapaitojen vanha kaarti on IFK-ikoni Mika Mutikaisen johdolla edelleen leikissä mukana. Puolustus on säilynyt jokseenkin muuttumattomana ja tämä onkin joukkueen kokenein osa-alue. Juha Laitinen, Tommi Paajanen, Peter Standertskjöld ja kumppanit ovat hioneet yhteispeliään vuoden jos toisenkin, joten työnjaon pitäisi olla kaikille selvä. Vastustajien maalijuhlat jäävät tälläkin kaudella vähiin. Sen takaa IFK:n viimeisenä lukkona tuttuun tapaan jatkava Aimo Vainio.

World Cup ja vesipalloa

IFK on valmistautunut juhlakauteen huolellisesti, joskin harjoittelu isolla jäällä on jäänyt joukkueelta tänäkin vuonna melko vähiin. Viime kauden SM-finalistina paikan jääpallon seurajoukkueiden maailmancupiin ansainnut IFK lähti Ljusdalin turnaukseen pelituntuman puolesta aivan kylmiltään mutta selvisi urakastaan vähintään kohtuullisesti. Koti-Suomessa punapaidat ovat taas saaneet tyytyä tyypilliseen stadilaiseen syyskeliin, joka tekee tekojääradasta paremmin vesipalloon soveltuvan areenan.

IFK pelasi maailmancupissa kolme ottelua. Avauksessa tuli tasapeli Ljusdalia (Ruotsin 1. divisioona) vastaan, sen jälkeen selvä voitto Murmanskista (Venäjän liiga) ja lopuksi niukka tappio Brobergille (Ruotsin liiga). Voitto viimeisessä ottelussa olisi vienyt IFK:n puolivälieriin, mutta punapaidat menettivät johtoasemansa viimeisen kymmenen minuutin aikana. Yleisesti ottaen turnaus kuitenkin osoitti IFK:n olevan oikeilla jäljillä. Ottelutuntuman puutteesta huolimatta punapaidat pysyivät hyvin vastustajiensa vauhdissa mukana.

Ljusdalissa olosuhteet olivat enimmäkseen mainiot. Helsingissä IFK on taas saanut palata marraskuun arkeen. Kehnoissa olosuhteissa punapaidat ovat päässeet pelaamaan kaksi voitollista harjoitusottelua, vastustajinaan Akilles ja Botnia. Viime viikonlopulle kaavailtu ottelu Narukerää vastaan jouduttiin perumaan surkean sään takia. Tilanne on toivottavasti parempi ensi perjantaina, jolloin ohjelmassa on liiga-avaus Veiterää vastaan perinteikkäällä Brahen kentällä.

Näkymiä alkavaan kauteen

IFK lähtee kauteen yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista ja luonnollisesti muita tavoitteita kuin Suomen mestaruus ei punapaitojen leirissä edes ole mietitty. Tavoitteen saavuttaminen on kuitenkin kovan työn takana. Sen takaavat kaksi kovaa pohjoisen joukkuetta. Tornion Palloveikot lähtee metsästämään jo viidettä peräkkäistä mestaruuttaan ja mukana taistelussa on myös rivejään tuntuvasti vahvistanut Oulun Luistinseura. On suorastaan sensaatio mikäli finaalijoukkueet eivät tästä kolmikosta löydy.

Muista joukkueista kannattaa mainita aina tasokas Narukerä sekä paluuta huipulle hiljalleen tekevä WP-35. Muuten vaikuttaa siltä että viime kauden keskiryhmän joukkueet ovat selvästi heikentyneet, joten tasoerot ovat luultavasti entistäkin suurempia. Oman mausteensa soppaan aiheutti Veitsiluodon Vastuksen vetäytyminen sarjasta. Vaikeissa olosuhteissa ilman tekojäätä kamppailleen kemiläisseuran paikka jäi täyttämättä, joten Bandyliiga viedään läpi 11 joukkueen kaksinkertaisena sarjana.

Pudotuspeleissä nähdään tuttuun tapaan kovaa taistelua viimeistään välierävaiheessa. Tosin IFK sai viime keväänä jo puolivälierissä muistutuksen kuolevaisuudestaan, ja toivon mukaan myös Gränsvallenin finaalista saadut kokemukset ovat omalla tavallaan valmistaneet joukkuetta tulevien tilanteiden varalle. Kylmä fakta nimittäin on, että pohjoisen seuroilla on IFK:ta enemmän kokemusta loppuotteluista ja mestaruuksista - eli sitä kuuluisaa voittamisen kulttuuria.

Useimmille punapaidoille viime kevään SM-finaali oli uran ensimmäinen. IFK:n edellisestä mestarijoukkueesta (1998) mukana ovat enää Peter Standertskjöld, Tommi Paajanen ja Juha Laitinen. Finaalikokemusta ei puutu myöskään Lasse Laakkoselta, joka on juhlinut Suomen mestaruutta neljä kertaa WP-35:n riveissä. Ja aivan oma lukunsa on tietysti Mika Mutikainen, Suomen mestari IFK:ssa jo vuonna 1988 ja lisäksi sekä maailmanmestari että Venäjän mestari.

Lyhyesti Bandyliigasta

Oululaiset ehtivät jo ottaa varaslähdön jääpallon juhlakauteen viime lauantaina. Varsinaisesti liiga käynnistyy ensi viikonloppuna mutta maaotteluiden takia otteluohjelma on alkuvaiheessa hiukan katkonainen. Toinen sarjatauko on vuorossa tammi-helmikuun vaihteessa jolloin tuttuun tapaan pelataan jääpallon MM-kilpailut, tällä kertaa Moskovassa. Bandyliigan viimeinen sarjakierros pelataan sunnuntaina 24. helmikuuta ja viimeistään tässä vaiheessa ovat kaikki kahdeksan pudotuspelijoukkuetta selvillä.

Puolivälierissä on käytössä uusi pelitapa: pelataan vain kaksi ottelua joiden pisteet lasketaan yhteen. Mikäli pisteet ovat tasan, pelataan toisen osaottelun jälkeen jatkoaika. Välierät ratkaistaan tuttuun tyyliin paras kolmesta -periaatteella. Loppuottelu pelataan Helsingissä lauantaina 15. maaliskuuta, kun taas pronssimitalien kohtalo ratkeaa päivää aikaisemmin runkosarjassa paremmin sijoittuneen joukkueen kotikentällä.

Ensimmäinen jääpallon SM-finaali pelattiin helmikuussa 1908 Helsingissä. Ensi keväänä tästä tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta ja juhlan kunniaksi mestaruus ratkaistaan jälleen Stadissa. Vielä ei ole tietoa siitä onko pelipaikkana Kallio vai Oulunkylä; Loppuottelun järjestävä taho eli Jääpalloliitto neuvottelee asiasta Helsingin kaupungin liikuntaviraston kanssa. Loppuottelu joka tapauksessa televisioidaan Yleisradion toimesta.

Kaikki valmiina

IFK oli mukana jo ensimmäisessä suomalaisessa bandyfinaalissa lähes sata vuotta sitten. Tosin häviävänä osapuolena, sillä Polyteknikkojen Urheiluseura oli ottelussa parempi maalein 8-3. IFK:n tarina jääpallokentillä on kuitenkin ollut pitkä ja kunniakas. Tällä kaudella on kaksikin syytä juhlia: HIFK seurana täyttää 110 vuotta ja punapaitojen jääpallotoimintakin saavuttaa jo 100 vuoden iän. Stadilaisten juhlaottelu pelataan lauantaina 8. joulukuuta Brahen kentällä. Vastustajana on OLS, tuo tuttu kiistakumppani jo monen vuosikymmenen ajalta.

Pitkää ja hienoa historiaa on syytäkin muistella, mutta IFK:n tavoitteet ovat kuitenkin tiukasti tässä päivässä. Joukkue on päävalmentaja Timo Partasen alaisuudessa tehnyt töitä sillä asenteella että tarkoitus on päästä juhlimaan muutakin kuin tasavuosia. Maaliskuussa tiedämme miten tässä onnistuttiin. Motivaatiosta joukkueella ei varmasti ole puutetta ja lisää potkua putkiin tuo mahdollisuus saada pelata ratkaiseva loppuottelu kotikentällä.

Vanha kunnon "Bragu" sai viime kaudella lopultakin katetun katsomon, joskin vasta pudotuspelien aikana. Nyt IFK-yleisölle on kuitenkin tarjolla säädylliset katsomo-olosuhteet jo heti kauden alusta alkaen. Myös katsomon lämmityksestä on ollut puhetta, mutta sitä ei nykykeleillä välttämättä kovinkaan kiireisesti tarvita. Paljon tärkeämpää on saada katto pään päälle sillä marras-maaliskuun aikana ei koskaan tiedä millaista tavaraa taivaalta on tarjolla.

Joka tapauksessa asetelmat alkavaan jääpallokauteen ovat IFK:n osalta todella mainiot. Kasassa on vahva joukkue jolla on täydet mahdollisuudet taistella mestaruudesta. Katsomo-olosuhteet ovat vihdoinkin kunnossa ja tämä varmasti omalta osaltaan auttaa uutta yleisöä löytämään Bragulle. Kun vielä Stadin Kingit on tuttuun tyyliin nostamassa tunnelman huippuunsa, ovat kaikki tasokkaan jääpalloviihteen ainekset kasassa. Kannattaa siis saapua Bragulle vaikka vähän kauempaakin seuraamaan IFK:n kamppailua jääpallon Suomen mestaruudesta!

- H.T.

Stadilaisten kauden avausottelu HIFK - Veiterä pelataan Brahen kentällä perjantaina 16.11. klo 18:30. Kauden avajaistilaisuus pidetään ravintola Lucky Fellow'ssa klo 17:00 alkaen.