Viipurista Pihlajamäkeen

PK-35 perustettiin Viipurissa vuonna 1935, silloin nimellä Viipurin Pallokerho (ViPK). Seuran varhaisvuosien parhaaksi saavutukseksi jäi ranskalainen visiitti silloisessa Itäsarjassa (toiseksi ylin sarjataso) kaudella 1939. Sotien jälkeen Viipuri jäi rajan itäpuolelle ja Pallokerho muutti Helsinkiin, jolloin myös nykyinen nimi PK-35 otettiin käyttöön. Seuran ydinalueeksi muodostui hiljalleen Pohjois-Helsingin Pihlajamäki lähitienoineen, jossa PK-35 eli pitkään samanlaista elämää kuin moni muukin pääkaupungin jalkapalloseura: vireää junioritoimintaa ja alasarjoissa potkiva edustusjoukkue.

1990-luvun puolivälissä alkoi kuitenkin seuran historian dramaattisin vaihe, jonka aikana uinuva lähiöjoukkue nousi pikavauhdilla kansallisiin parrasvaloihin. Vuonna 1994 PK-35 oli Kolmosen porukka, neljä vuotta myöhemmin SM-pronssille ja Suomen Cupin finaaliin yltänyt liigajoukkue. Huiman nousun tärkein yksittäinen tekijä oli valmentaja Pasi Rautiainen, seuran entinen junioripelaaja, joka sittemmin teki pitkän uran sekä A-maajoukkueessa että ammattilaisena Bundesligassa.

PK-35 sai kuitenkin liian paljon liian nopeasti. Seuran organisaatio ja talouspuoli eivät valitettavasti olleet samaa tasoa kuin otteet pelikentillä, ja niin PK-35 päätyi ensimmäisen ja ainoan liigakautensa jälkeen osaksi urheilubisnesmies Hjallis Harkimon imperiumia. PK-35:stä tuli FC Jokerit, ja joukkue siirtyi kodikkaalta Pukinmäen kentältä ensin Olympiastadionille ja sittemmin Finnair Stadiumille. Tyylikkäät AC Milan -malliset punamustat pelipaidat vaihtuivat nekin uusiin.

PK-35:n onneksi seuran koko toiminta ei suinkaan ajautunut Harkimon kynsiin. Juniorityö jatkui ja olipa seuralla edelleen myös edustusjoukkue Kolmosessa pelanneen reservijoukkueen ansiosta. Tältä pohjalta PK-35 jatkoi elämäänsä. Edustusjoukkue on noussut hiljalleen sarjajärjestelmässä ylöspäin ja pelaa nyt kolmatta kauttaan Ykkösessä. Lisäksi seuralla on joukkueet sekä A- että B-poikien SM-sarjassa. PK-35 siis elää ja voi hyvin tänäkin päivänä, kun taas FC Jokereiden taru päättyi jo vuosia sitten.

PK-35:llä hyvä alkukausi

Punamustien viime kausi oli melko vaisu, ja joukkue joutui tyytymään sijoitukseen sarjan tyvipäässä, vaikka akuuttia putoamisvaaraa ei käytännössä ollut. Tänä keväänä tahti on ollut parempi ja 7 ottelukierroksen jälkeen PK-35 on sarjassa viidentenä, vain muutaman pisteen päässä kärjestä. Ei hassumpi alku ottaen huomioon, että joukkue monessa ennakkokaavailussa sijoitettiin putoajan paikalle. Kaikesta päätellen PK-35 kuitenkin jatkaa pelaamista Ykkösessä myös ensi kaudella.

HIFK:n ja PK-35:n välillä on ollut vilkasta pelaajaliikennettä vuosikaudet, ja seurat ovat sitä kautta toisilleen varsin tuttuja vaikka eivät samalla sarjatasolla ole pitkään aikaan pelanneet. PK-35:n tämän kauden miehistöstä Antti Kokko ja Petri Haapimaa kuuluivat IFK:n runkopelaajiin tähtirintojen Ykkösen vuosina. Punamustien päävalmentaja Mikko Lappalainen on IFK:n entinen junioripäällikkö ja kakkoskoutsi Pasi Pihamaa ehti edustaa tähtirintoja Ykkösen pelikentillä. PK-35:n joukkueenjohtaja Marcus Winter puolestaan ehti tehdä pitkän uran IFK:ssa monenlaisissa eri tehtävissä.

Omalla tavallaan tuttu pelaaja IFK:lle on myös Matthew McKenna, PK-35:n amerikkalainen maalivahti. McKenna nimittäin vartioi FC Espoon veräjää syksyn 2002 unohtumattomissa karsintaotteluissa, jotka IFK lopulta selvitti edukseen vierasmaalisäännön turvin. PK-35:n vähemmän tutuista mutta silti tasokkaista pelaajista mainittakoon hanakasti nouseva Otto-Pekka Jurvainen ja nuorten maajoukkuepelaaja Pablo Gomez-Marttila keskikentällä sekä kokenut hyökkääjä Vesa Kosonen.

Ensi sunnuntaina suurimman huomion kohteena oleva PK-lainen ei kuitenkaan ole kukaan edellä mainituista, vaan joukkueen kapteeni ja tähtipelaaja, numero 10, Petteri Kaijasilta. Tämä kokenut turkulaislähtöinen hyökkääjä oli viime kaudella Ykkösen maalikuningas ja tahti on tänäkin vuonna ollut hurja: PK-35:n 12 maalista Kaijasilta on viimeistellyt kahdeksan. Veikkausliigasta Kaijasillalla on kokemusta 169 ottelun ja 45 maalin verran, mutta viime vuodet "Kaya" on edustanut PK-35:ttä. Poikkeuksena syksy 2005 jolloin mies kävi lainalla Myllykosken Pallossa; tuloksena Suomen mestaruus.

IFK:lla haasteellinen tehtävä

Kuten tiedämme, IFK:n joukkue koki talvella melkoisen myllerryksen ja tähtirintojen riveihin liittyi yhteensä 12 pelaajaa akselilta Gnistan/PK-35. Tätä taustaa vasten on melkoista kohtalon ivaa, että juuri nämä joukkueet arvottiin IFK:lle peräjälkeen vastustajiksi Suomen Cupissa. Tähtirinnat esittivät kypsää peliä kuukauden takaisessa Cupin 4. kierroksen ottelussa ja passittivat Kakkosessa pelaavan Gnistanin ansaitusti laulukuoroon. Nyt IFK on kuitenkin selvästi kovemman paikan edessä. PK-35 on paljon kokeneempi ja hankalampi vastustaja kuin Gnistan.

Voitontahdon puutteeseen IFK tuskin ainakaan kaatuu, sillä joukkue kuuluu olevan äärimmäisen motivoitunut kohtaamaan juuri PK-35:n. Moni punapaita ottaakin sunnuntaina entisestä seurastaan mittaa. Viime talvena PK-35:sta siirtyivät IFK:hon Dani Kamras, Jiska Länsivuori, Lasse Litmanen sekä veljekset Mikko ja Jukka Halme. Näistä tosin ainakin Mikko Halme on pelikiellon takia varmuudella poissa pelistä.

IFK:n alkukausi Kolmosessa on sujunut suunnitelmien mukaan; seitsemän ottelua ovat tuoneet tähtirinnoille seitsemän voittoa. IFK:lla on ollut tapana pitää palloa ja hallita otteluita jopa selkeästi, toisaalta vastustajalle on lähes joka pelissä tarjoutunut vaarallisia tilanteita vastahyökkäyksistä. Sunnuntaina punapaitojen on pakko skarpata tällä osa-alueella, sillä PK-35 käyttää tilanteet hyväkseen taatusti tehokkaammin kuin Kolmosen perusjoukkueet.

PK-35 on kokenut ja varsin suoraviivaisesti pelaava joukkue, joka on vaarallinen etenkin erikoistilanteissa. Petteri Kaijasilta on punamustien varsinainen täsmäase, joka IFK:n on saatava aisoihin mikäli voitosta on tarkoitus kamppailla. Kylmä totuus on että PK-35 lähtee sunnuntain otteluun selvänä ennakkosuosikkina, mutta tämä ei suinkaan tarkoita että IFK olisi täysin mahdollisuuksia vailla. Cupin luonteeseen kuuluu yllätyksellisyys, minkä lisäksi paikallisottelut ovat aina arvaamattomia.

Kolmosen joukkueeksi IFK:lla on tunnetusti tasokas pelaajamateriaali, ja sarjapeleissä valmentaja Tapio Tammisella onkin ollut käytössään runsaasti vaihtoehtoja eri pelipaikoille. Osaltaan tämä näkyy myös joukkueen maalipörssissä: IFK:n 23 maalista on vastannut peräti 14 eri pelaajaa. Sota ei siis yhtä tai kahta miestä kaipaa, mutta sunnuntain ottelussa IFK:n keskikentältä kuitenkin puuttuu pari tärkeää lenkkiä. Pelikieltoa kärsivän Mikko Halmeen lisäksi sivussa on ainakin polvileikkauksesta toipuva Jyri Majalahti. "Jykän" vasurille ja pelisilmälle olisi Cup-ottelussa varmasti ollut käyttöä.

Talissa tavataan!

Ensi sunnuntai on Helsingissä vilkas futispäivä. Talissa pelattavan Cup-ottelun lisäksi Veikkausliigaa potkitaan sekä Vuosaaressa että Finnair Stadiumilla, joten jalkapalloyleisöllä on ainakin valinnan varaa. Nähtäväksi jää kuinka paljon PK-35:n kannattajia Talin urheilupuistoon tiensä löytää. Punamustien katsojakeskiarvo nykyisellä kotikentällä (Myllypuro) on 345, eli tavanomaista tasoa helsinkiläiselle Ykkösen joukkueelle. Järjestäytynyttä fanitoimintaa ei PK-35:llä tiettävästi ole.

Epävirallisen tiedon mukaan otteluun peritään pienehkö pääsymaksu (5 tai 2 euroa) joten jonkinlaista oheispalvelua lienee lupa odottaa. Ja kun vielä aurinkoinen kesäsää jatkunee viikonlopun yli, on sunnuntaina varmasti kaikin puolin viihteellinen jalkapallopäivä tarjolla Talissa. Kaikki IFK-henkiset ihmiset ovat ehdottoman tervetulleita todistamaan tätä tapahtumaa! Ja kävi Cupin ottelussa lopulta miten tahansa, on hyvä muistaa että IFK:n sarjapelit jatkuvat jo heti seuraavana tiistaina tutulla Pallokentän nurmella.

- H.T.

Suomen Cupin 5. kierroksen ottelu HIFK - PK-35 pelataan sunnuntaina 10.6. kello 17:30 Talin urheilupuistossa.