Sunnuntaina 19.4.2015 Helsingin IFK pelaa yli neljän vuosikymmenen — ja yhden ylimääräisen viikon, kiitti vaan .itun runkut — tauon jälkeen jalkapalloa maamme ylimmällä sarjatasolla. Mitä se oikein tarkoittaa? Mitä se oikein merkitsee? Mitä siitä oikein pitäisi ajatella? Ei sitä varmaan kukaan pysty sanoin ilmaisemaan. Mutta nimimerkki Niistäjä ainakin yrittää. Saa lukea myös siellä pukukopin puolella!
Se on viimein käsillä. Veikkausliiga ja IFK samassa lauseessa ilman konditionaalia. Tätä ollaan odotettu.
Tulin mukaan Kingien toimintaan suhteellisen alussa. Se oli niitä aikoja, kun vedettiin Nelosessa ja kierrettiin Stadin pikkukentät läpi. Joskus seisottiin kymmenen jätkän rivissä hiekkakentän laidalla ja mietittiin, että joskus me pelataan vielä Kakkosta ja päästään käymään muuallakin kuin Stadissa. Ei siellä Veikkausliigasta puhuttu, unelmoitiin tottakai, mutta uskalsiko sitä kukaan edes ääneen sanoa? Jos uskalsi, oli mukana varmasti aimo annos huumoria. No, niitä kenttiä kierrettiin kuitenkin ylpeinä. Koskaan ei hävetty sitä mitä oltiin, koskaan ei mietitty kuinka paskaa on pelata kentillä, joilla ei ole edes sitä alkeellisinta katsomorakennelmaa. Koskaan, ei vittu ikinä, hävetty mitään. Me oltiin IFK, Stadin ylpeys jo silloin. Ei siellä HerToa vastaan pelatessa ajateltu, kuinka runkkareilla on asiat paremmin, kun niillä on matsi MyPaa vastaan oikealla jalkapallostadikalla. Ei todellakaan. Meille oli vain IFK. Meille on edelleen vain IFK, vuosien, satojen matsien ja kymmenien tuhansien kilometrien jälkeen, meille on vain, ainoastaan IFK.
Kun nyt sunnuntaina kävelette Maarianhaminassa pelaajatunnelista kentälle ja kuulette, kuinka 120 ihmistä laulaa Annie’s Songia pää pystyssä ja rotsi auki, miettikää missä olette. Miettikää, mikä paita teillä on päällänne. Katsokaa rinnassa olevaa tähteä ja käykää läpi mistä tähän ollaan tultu. Miettikää mitä tämä seura on käynyt läpi viime vuosien aikana. Me olemme aina seisoneet rinnalla. Toivottavasti se herättää tunteita. Arvostakaa sitä. Arvostakaa sitä, että juuri te olette saaneet pukea päällenne IFK:n paidan. Se on etuoikeus, kunnia ja se velvoittaa teitä. Jättäkää kentälle kaikki mitä teillä on. Taistelkaa ja antakaa kaikkenne ylpeinä siitä, mitä me olemme. Me ansaitsemme sen.
-Niistäjä